Puutarhan ei-toivotut vieraat lehtokotilot aiheuttavat harmia Joutsassa. Lehtokotilolöydöksiä on tehty ainakin Puutteenkujan ja Metsätien alueen muutamilla tonteilla ja löydökset ovat saaneet tontinomistajat ryhtymään torjuntatöihin, ettei hyötykasvienkin lehtiä syövä laji aiheuttaisi puutarhoissa tuhoa. Alueella epäillään kotiloiden olevan peräisin Puutteenkujan varrella sijaitsevalta asumattomalta ja hoitamattomalta tontilta, jolta niitä on löytynyt runsaasti.

Joutsan Seudun haastattelema biologi, puutarha- ja luontoalan yrittäjä Leena Luoto vahvistaa Puutteenkujan ja Metsätien alueen kotilolöydöt lehtokotiloiksi. Kyseinen kotilolaji on Luodon mukaan viihtynyt alun perin nimensä mukaisesti lehdoissa, mutta ajan myötä sen levinneisyysalue on laajentunut ja muuttunut. Nykyisin lehtokotiloita tavataan myös puutarhoissa ja taajamissa, joihin on muodostunut lehtomaisia alueita.

Elinpiirin laajenemisen syyksi Luoto mainitsee lajille suotuisat olosuhteet; kosteuden, kotiloille sopivat ravintokasvit sekä muuttuneet puutarhanhoitotavat kuten runsaan kalkitsemisen, kastelun ja katteiden käytön. Monelta pihalta on myös poistettu kotiloille kelpaavat luonnonkasvit, jolloin kotilot siirtyvät syömään ihmisen viljelemiä koriste- ja hyötykasveja.

Lehtokotilo lisääntyy nopeasti, mutta keinoja populaation kasvun suitsimiseen omassa puutarhassa on biologi Leena Luodon mukaan monia. Luoto neuvoo keräämään kotilot pois, vähentämään pihan ja puutahan maaperän kalkitusta, siirtämään kastelun aikaiseen aamuun, vähentämään kuori- ja ruohokatteiden käyttöä, pitämään nurmikon lyhyenä ja jättämään pihan reunoille suojavyöhykkeitä, joissa on kotiloille kelpaavia kasveja kuten nokkosta ja pujoa.

– Sitten on myös luomutuotantoon hyväksytty kasvinsuojeluaine, jonka tehoaine on rautafosfaatti. Se ei ole haitallista muille eliöille. Rautafosfaatin teho nilviäisiin perustuu siihen, että kun kotilo on syönyt rakeita, fosfaatti muuttaa sen elintoimintoja niin, että se lakkaa syömästä ja vetäytyy johonkin koloon ja kuolee. Rautafosfaatti sitoutuu nilviäisen kalsiumkeräymiin ja häiritsee kalsiumaineenvaihduntaa, limantuottoa ja ruuansulatusta, kertoo Luoto.

Kuolleen kotilon kuori muuttuu auringossa vaaleaksi. Linnut pitävät vaalenneista kuorista, sillä ne saavat niistä kalkkia omien muniensa rakennusaineeksi.

Toisin kuin usein neuvotaan, kalkkivanaa Luoto ei suosittele pihan ympärille ripottelemaan, sillä lehtokotilo käyttää hänen mukaansa kalkkia eli kalsiumia hyödykseen kuorensa rakentamisessa.

– Mitä enemmän ne saavat kalsiumia, sitä nopeammin ne saavat kuorensa valmiiksi ja ovat lisääntymiskykyisiä. Eli kalkin käyttö estämisessä kääntyy itse asiassa itseään vastaan.

Lehtokotiloita on hävitetty muun muassa laittamalla niitä etikkaliemeen, mäntynestesaippuaan tai kiehuvaan veteen. Konsteja on siis monia.

– Siinä saa luovuus kukkia jokaisella, että miten tappaa sen. Siinä voi sitten Niksi-Pirkat ja kaikki ohjeet panna käyttöön, naurahtaa Luoto.

Kotipuutarhan lehtokotilolöydös on monelle järkytys, mutta biologi Leena Luodon mukaan suotta. Luoto huomauttaa, ettei yksi tai kaksi lehtokotiloa vielä tee isoa tuhoa, mutta jos kotiloita sen sijaan on kymmenittäin, kannattaa tietysti käydä torjuntatöihin. Ensimmäisenä kannattaa selvittää, mikä kotiloita tontilla houkuttaa.

– Sitten keskittää torjuntatoimet niiden kasvien tyvelle, joita lehtokotilot lähtevät syömään. Eikä niin kuin monet tekevät, että kylvävät niitä rautafosfaattirakeita joka paikkaan ja laittavat vielä liian paksusti, sanoo Luoto.

Yksi lehtokotiloiden luontainen vihollinen ovat linnut, jotka käyttävät Luodon mukaan kotiloita ravinnokseen.

– Kotiloiden kuori on keväällä linnuille äärimmäisen hyvä kalkin lähde, kun ne tarvitsevat kalkkia omien muniensa rakennusaineeksi.

Lehtokotilo

  • Täysikokoisena iso, pallomainen kotilo, jonka korkeus noin 10-22 millimetriä ja leveys 14-28 millimetriä.
  • Kuoren pohjaväri tumman- tai punertavanruskea ja kuoressa kellertäviä epäsäännöllisiä laikkuja.
  • Kuoren väri voi kuitenkin vaihdella.
  • Viihtyy lehtomaisissa runsaan kasvillisuuden ympäristöissä.
  • Suosii ravinteikkaita kasveja, kelpuuttaa etenkin nokkoset, nauhukset, kuunliljat ja monet vihannekset.
  • Linnut ja monet kovakuoriaiset syövät lehtokotiloita.
  • Alkuperäinen laji Suomen luonnossa, ei siis vieraslaji.
  • Sekoitetaan usein pensaskotiloon.

Lähde: Ötökkätieto.fi

Tarja Kuikka
Kuva yllä: lukijan kuva

Tagged with →