Ensiksi tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat olleet yhteydessä minuun tämän tärkeän ja ajatuksia herättäneen asian tiimoilta. Ja asian tärkeyttä vahvistaa vielä sekin, että miesääni puhelimessa ilmoitti harkitsevansa oikeustoimia, elleivät hänen mielestään asiattomat kirjoittelut Joutsan Seutu -lehdessä lopu.

Kysyttyäni kenen kanssa minulla on kunnia keskustella, puhelin välittömästi suljettiin, enkä saanut mitään vastausta kysymykseeni. Olen todellakin hämmästynyt, kuinka monta vastaavaa tapausta kansalaiset ovat kokeneet ambulanssitoiminnassa, minkä kohteeksi itsekin jouduin. Siitäkin huolimatta, että kyseessä oleva toiminta on potilasturvallisuuslain vastaista, yhdenvertaisuus-, rikos- ja perustuslain vastaista toimintaa, asiaan ei ole katsottu aiheelliseksi puuttua, eikä saattaa sitä lakien ja asetusten mukaiseen järjestykseen.

Mielestäni tähän asian tilaan voi olla syynä vain valvonnan puute tai tietämättömyys mitä ns. kentällä tapahtuu, tai välinpitämättömyys. Vastuuttomuushan on asian tärkeys huomioon ottaen käsin kosketeltavaa, onhan sentään kysymys ihmishengistä ja kansalaisten perustuslakiin nojaavasta oikeudesta saada ajanmukaista ja asiallista sairaankuljetusta ja hoitoa sitä tarvitessaan.

Terveydenhuollon kehitys Suomessa on menossa yhä enenevässä määrin markkinavoimien omistukseen, ja tämä kehitys johtaa yleisen terveydenhuollon alasajoon ja sen yksityistämiseen. Tämän ”kehityksen” suunta ei todellakaan ole kansalaisten etu, vaan hyödyn keräävät markkinavoimat, yksityiset lääkäriyhtiöt sekä terveystalot, kuin myös kansalaisten rahat. Mutta ainahan armaassa Suomen maassamme on tarkoitus pyhittänyt kyseenalaisetkin keinot.

Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Tässä herääkin kiintoisa kysymys, kenen toimesta kyseisiä tutkimuksia tehdään. Palautteet kansalaisilta ovat olleet kaikkea muuta kuin onnellisuutta. Onpa ollut jopa lynkkausmielipiteitä tapauksissa, jotka ovat johtaneet potilaan menehtymiseen tai vakavaan elinikäiseen vammautumiseen, mikä onkin inhimillisesti katsoen enemmän kuin ymmärrettävää.

Mutta sieltä missä kyseisiä asioita pitäisi hoitaa ja valvoa, ei ymmärrystä eikä myötätuntoa kansalaisille löydy. On vain punakynä, joka pyyhkii yli menoja sieltä ja menoja täältä, rahoja supistetaan hoitavalta taholta, työaikoja ollaan pidentämässä ja työtaakkaa lisäämässä. Hyvänä esimerkkinä toimikoon uusi, uljas keskussairaala Jyväskylässä.

Tilastotiedon mukaan väki vanhenee, hoidon ja vuodepaikkojen tarve kasvaa, mutta nykyisten 124 paikan sijaan, jotka ovat aina täynnä, ja joihin on neljän kuukauden jonot, kirurgisella osastolla ollaan supistamassa paikkaluku 69 vuodepaikkaan. Ellei kyseinen toiminta ole tahallista ja harkittua, niin ei sitä voi kyllä muuksikaan ajatella kuin laskelmoiduksi priorisoinniksi kansalaisten keskuudessa.

Ja tähän hyväksi lopuksi sopikoon Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lehdon kuolematon lausuma kovennettua rangaistusta suorittaessaan. ”Ei kesken, seisotaan loppuun asti. Kuolemaa pahempaa ne ei voi tarjota, ja sen kanssa kyllä pärjää.”

Rauno Pakka

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →