Viitaten edelliseen kirjoitukseeni Joutsan Seudussa (26.6.2019) olen saanut lukuisilta henkilöiltä yhteydenottoja asian tiimoilta. Niin tutut kuin tuntemattomatkin ovat kertoneet saaneensa joko itsensä tai omaistensa tai tuttaviensa samanlaisesta kohtelusta, mikä sattui omalle kohdalleni 15.6. Siksi katsoin vähintäänkin velvollisuudekseni selvittää menettelyn laillisuutta hieman syvällisemmin.

Oltuani viikonloppuna yhteydessä henkilöön, joka työskentelee eduskunnassa sosiaali- ja terveysministeriön lakivaliokunnassa oli hämmästykseni todellakin sanoin kuvaamaton kuullessani kyseisen toiminnan olevan aivan ohjeistusten ja suositusten mukaista, jotka ovat suoraan sosiaali- ja terveysministeriössä laadittuja. Siitäkin huolimatta, vaikka valtakunnallisesti on tapahtunut useita kuolemantapauksia, pysyviä invalidisointeja, sekä elinikäisiä vammautumisia, ohjeistusta ei ole katsottu aiheelliseksi muuttaa. Asiasta on tehty kanteluita oikeusasiamiehelle, sosiaali- ja terveysministeriön lakiosastolle sekä Valviraan, mutta kukaan ei ota vastuuta kantaakseen.

Päinvastoin, kriteerejä ambulanssikyyteihin ollaan kuulemani mukaan edelleen kiristämässä. Täytyy olla todellisessa kuolemanvaarassa, että kyyti järjestyy, mikäli apu ehtii ajoissa perille.

Tässä herääkin mielenkiintoinen kysymys ylimmän valvontaviraston Valviran roolista ko. asiassa. Voiko todellakin ylin valvontavirasto katsella sivusta inhimillistä hätää ja kärsimyksiä tekemättä asiaan mitään muutoksia. Omasta ja varmasti useiden muidenkin mielestä ei voi.

Samoin keskustellessamme sivuttiin koko Suomen terveydenhuollon nykytilaa, josta osa on monikansallisten pörssiyhtiöiden omistamaa ja näitten yhtiöitten ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkailleen. Ja tässä päästiinkin sitten itse asiaan. Eläkkeensaajat, vanhukset, vammaiset, työttömät monisairaat, ne muut yhteiskuntaa taloudellisesti rasittavat yksilöt on priorisoitava mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman vähin kustannuksin pois, kuluttamasta pörssiyhtiöiden tulosta.

Ja mikä tärkeintä, että vastuu ei ole kenelläkään. Epäämällä hoitoon pääsy, tai sitä tehokkaasti vaikeuttamalla saadaan ns. luonnollinen poistuma maksimoitua ja samalla ratkeaa vastuukysymyskin käden käänteessä. Lienee nykyohjeistuksen tarkoituskin.

Ja palataksemme potilasturvallisuudesta annetun lainsäädännön pariin, sillä lienee olevan vain vessapaperin arvo, koska kukaan ei valvo lain toteutumista. Mutta maan tapa on ollut jo vuosikymmeniä vaikenemisen kulttuuri, kun vastuuta pitäisi kantaa. Ei voi kun hämmästellä, kuinka rahan mahti on ajanut ihmisyyden ja inhimillisyyden yli. Ja vain taloudellisten voittojen toivossa. Eikä voi välttyä ajatukselta, että valvovat viranomaiset omistavat ko. yhtiöiden osakkeita ja voittoja odotelleessaan laiminlyövät tehtäviään sekä sulkevat silmänsä inhimilliseltä hädältä omantunnon tuskia tuntematta.

Rauno Pakka

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →