Kauempaa seurattuna on surullista, että osa poliitikoista keskittyy mieluummin Joutsassa henkilökohtaiseen maalittamiseen kuin todellisten ongelmien ja haasteiden ratkomiseen – näin erityisesti perusturvan saralla, toki laajemmin muutamia muita aiheita koskien.
Joutsaa ja lähiseutua koskettelee parhaillaan esimerkiksi historian vakavin väkivaltarikosten aalto, jonka yhtenä selittävänä tekijänä on kovien huumeiden lopullinen rantautuminen seudulle. Syrjäytyneiden nuorten ja vähän vanhempienkin joukko – jonka koko on hämmästyttävän suuri – on mitä otollisinta maaperää. Oikeastaan minkäänlaisia perusturvan toimenpiteitä ei ole nähty. Ei, vaikka jo kutsuntojen 2017 jälkeen nostin aiheen esille johtavien viranhaltijoiden kanssa.
Vanhustenhoivassa ja sosiaalitoimessa ilmenneitä perusturvan ongelmia on käsitelty julkisuudessa ja taustalla paljonkin, enkä lähde niitä kertaamaan. Sen toistan, että omissa käsissä pidetty palvelutuotanto on edelleen liian laajaa ja vaativaa Joutsan tapaisen pienen yksikön hallittavaksi siten, että se selviytyisi kehittämis- tai edes ylläpitovastuustaan.
Törmäsin Joutsan kunnallisen palveluntuotannon ja organisaation ongelmiin jo heti loppukesästä 2017, kun olin tullut valituksi kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Tein alkumetreillä tutustumiskierroksen. Jo tuolloin syntyi kirkas kuva niistä. Mm. tekninen johtaja ja peruspalvelujohtaja olivat selkeästi ylikuormittuneita. Kutsuin syksyllä kunnanjohtajan ja silloisen hallintojohtajan erilliseen neuvonpitoon asiasta, ja tein selväksi, että toimenpiteitä tarvitaan. Lukuisissa puheenjohtajiston ja kunnanhallituksen kokouksissa nostin näitä havaintoja esiin, mm. teknisen johtajan tuloksettoman virantäytön yhteydessä.
On hyvä huomata, että ongelmat olivat merkittäviä jo heti valtuustokauden alussa, siis edellisen valtuustokauden jäljiltä. Osa uuden perusturvalautakunnan jäsenistä havaitsi ongelmat ja haasteet omalla toimialallaan, ja on niitä kiitettävästi pyrkinyt omalla toiminnallaan ajamaan. Tässä yhteydessä mainitsen nämä kiistatta ansioituneet nimeltään: Sari Hovila, Katri Reinikainen ja Kalle Willman.
Peruspalvelujohtaja jäi lopulta sivuun ja eläkkeelle. Tämä antoi mahdollisuuden korjata tilannetta. Asia sai kuitenkin onnettoman käänteen. Talon sisältäkin tulleista varoituksista huolimatta peruspalvelujohtajuus järjesteltiin sijaisvoimin. Jo alkumetreillä kävi selväksi, että valitun henkilön osaaminen ja etenkin yhteistyötaidot olivat kaukana siitä, mitä tässä vaativassa tehtävässä olisi tarvittu. Ja sijaisjärjestely vain jatkui ja jatkui. Näin silti, vaikka kertaalleen kutsuin jopa puheenjohtajiston ylimääräiseen kokoukseen käsittelemään järjestelyn ongelmallisuutta. Minulle jäi epäselväksi, miksi keskusta ja demarit eivät suostuneet jo aiemmin laittamaan perusturvajohtajan paikkaa avoimeksi.
Valtuustokauden edetessä asetelma kärjistyi peruspalvelujohtajan sijaisen sekä Kalle Willmanin kaksintaisteluksi, kuten Willmanin vastustajat ja osa ulkopuolisista sen halusi nähdä. Se, että Willman teki perusteellista työtään lautakunnan jäsenenä, ei sopinut virkamiesjohdolle eikä osalle poliitikoista. Julkisuudessa on sittemmin taivasteltu oikaisuvaatimusten ja valitusten määrää. Onhan niitä ollut, mutta monet niistä ovat olleet perusteltuja ja vaikuttaneet lopulta myös asioiden käsittelyyn ja lopputulokseen. Valmistelua seuranneena voin tässä vaiheessa todeta, että valmistelussa oli harmittavan usein puutteita ja virheellisyyksiä, joskus pahojakin sellaisia. Myös esitetyt näkemykset esimerkiksi asioiden julkisuudesta olivat välillä kummallisia.
Kalle Willman on paitsi osaava myös karismaattinen ja joku voisi sanoa että joskus kulmikaskin henkilö. En mielelläni arvioi ihmisiä heidän luonteenpiirteidensä perusteella, koska meistä jokainen on luojan luoma, oma itsensä. Olen kuitenkin itse tullut aina toimeen Willmanin kanssa. Näin silti, vaikka joskus olemme olleet asioista eri mieltä. Olen myös tukeutunut hänen näkemyksiinsä muun muassa terveydenhuollon ja vanhustenhoivan vaativissa asioissa. Olen keskustellut hänen kanssaan, pyytänyt näkemyksiä, toki muidenkin alan asiantuntijoiden kanssa. Olen jäänyt käsitykseen, että Willmania maalittaneista henkilöistä suurin osa ei ole ollut lainkaan henkilökohtaisessa yhteydessä häneen. Keskustelu- ja yhteistyökulttuurissa on paljon petrattavaa Joutsassa!
Joulukuussa 2018 sain käsiini kuuluisan ”vaatimus toimenpiteisiin” -kirjeen, joka taustalla oli masinointia, jota voin avata myöhemmin. Tämän johdosta käynnistyi kuitenkin esityksestäni kunnassa professori emeritus Seppo Koskisen selvitystyö. Koskinen on Suomen johtavia asiantuntijoita tämän tyyppisissä asioissa. Koskisen lausunto antaa hyvät eväät tilanteen selvittämiseen. Esitän päätoimittajalle toiveen, että paikallislehti esittelisi lausunnon sisällön tarkemmin kuntalaisille.
Kun ongelmat pahenivat, ja mm. peruspalvelujohtajan sijainen uhkasi moneen kertaan milloin milläkin toimilla, esitin perusturvalautakunnan toimintakyvyn selvittämiseen tähtäävän työn aloittamista, mikä tulikin päätökseksi. Toivoin, että asiaa selvitettäisiin mahdollisimman laajasti, myös perusturvan organisaatiota koskien. Näin ei koskaan tapahtunut. Jokainen valistunut kansalainen näkee, että erottamislautakunnan perustelut ovat pahasti ontuvia ja puutteellisia. Tarkoituksenhakuisuus paistaa läpi, ei ratkaisukeskeisyys.
Mm. allekirjoittanutta, poliittista yhteistyötä johtanutta henkilöä ei lautakunta haastatellut lainkaan. Ongelmallista oli myös talous- ja hallintojohtajan nimeäminen sihteeriksi. Siis henkilön, jonka allekirjoittaman kirje on ollut yksi vyyhdin käynnistämistekijöistä. Esteellisyys on ilmeinen. Samoin kummastuttaa loppumetreillä viranhaltijoiden Koskisen prosessiin liittyvä väärien tietojen jakaminen kunnanhallituksessa sekä ylipäätään Koskisen lopputulosten käsittelyn lykkääminen. Selittävä tekijä on tietysti se, että Koskisen lopputulema ei ole maalittajien kannalta toivottava.
Kokonaan oma lukunsa on henkilöstöltä ja usealta sidosryhmältä (mm. palveluntuottajilta) tullut palaute. Tämä palaute liittyy operatiiviseen yhteistoimintaan, mutta osin henkilöityi peruspalvelujohtajan sijaisen toimintaan. Henkilöstöä oli kohdeltu eräissä tapauksissa varsin kyseenalaisin keinoin, mistä oli kirjelmöity jo aikaisemminkin. Osa sidosryhmistä näki puolestaan yhteistyön jatkamisen mahdottomaksi. Tässä viesti tiivistäen, jonka kunnanjohtajalle vein. Varsinaisia jatkotoimenpiteitä ei kuulunut, eivätkä ne enää minulle tietysti kuulukaan.
Olen dokumentoinut oman luottamuskauteni vaiheet hyvin tarkkaan ja pystyn osallistumaan keskusteluun jatkossakin. Toivon kuitenkin, että prosessi on uuden aikakauden alku. Sellaisen, jossa asiat käsitellään asioina, ilman riippuvuutta siitä, kuka mitäkin asiaa ajaa. Toivon voimia ja reipasta kehittämisotetta uudelle peruspalvelujohtajalle.
Keskeistä olisi kuitenkin nähdä se, että kuntaorganisaatiossa on merkittäviä operatiivisen toiminnan ja henkilöiden johtamiseen liittyviä ongelmia ja haasteita. Vaikeita asioita ei saada lopullisesti ratkaistua, vaan ne venyvät ja pahentuvat. Operatiivinen toiminta tapahtuu ammattijohtajan, kunnanjohtajan johdolla. Nyt olisi aika keskustella siitä, millä keinoin tästä eteenpäin ja mitä muutoksia se vaatii. Tiedossa on, että esimerkiksi lukuisien yrittäjien luottamus kuntajohtoon on tällä hetkellä mennyttä. Joutsan etu vaatii luottamusta, sitoutumista, jämäkkyyttä, laajakatseisuutta sekä kykyä rummuttaa asioita eteenpäin. Onko niitä?
Jukka Huikko
Kirjoittaja toimi Joutsan kunnanhallituksen puheenjohtajana kesästä 2017 maaliskuulle 2019. Nykyisin pelkkä Joutsan veronmaksaja.
Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.
Loading ...
