Vuodesta toiseen kotipuutarhoissa on voitu huolestuneina seurata pölyttäjähyönteisten lähes täydellistä katoamista. Mutta nyt tuli kaivattu muutos. Kun tänä vuonna toukokuun puolivälin jälkeen lämpimillä ilmoilla ensimmäiset omenapuut kukkivat, täyttyivät puut pörröisistä pölyttäjistä. Suuret ensimmäisinä kukkineet puut olivat täynnä kimalaisia, noin puolen metrin välein. Toukokuun loppupuolella sää viileni ja kimalaiset lähes katosivat, mutta jonkin verran niitä silti vielä oli myöhemmin kukkineita lajikkeita pölyttämässä.
Vuodesta toiseen runsaan kymmenen vuoden aikana suurissakaan omenapuissa ei ole pörrännyt kerrallaan kuin yksi tai kaksi kimalaista, yleensä ei lainkaan. Harvalukuiset kukkakärpäset ovat olleet vähäisenä apuna. Syyksi on arveltu ruiskutteiden käyttöä puutarhoissa ja viljelyksillä. Monet ovat jo lopettaneet myrkkyjen käytön kokonaan.
1950-luvulla tuli markkinoille ihmeaine: Bladan E-605. Sillä kun ruiskutti hedelmäpuut keväällä kukinnan jälkeen, niin hedelmät olivat täysin puhtaita hyönteisvioista syksyyn asti. Itsekin käytin tätä myrkkyä perustamassani hedelmätarhassa, eikä käymilläni kursseilla siitä varoitettu. Siihen aikaan sai käyttää myrkkyä, jos ”ei voitu osoittaa sen vaarallisuutta”. Pian edellä mainitun myrkyn varoaikaa pidennettiin ja myöhemmin se kiellettiin kokonaan.
Jotkut lajikkeet ovat itsepölytteisiä, kuten omenalajikkeista Harlamovski ja luumuista Victoria. Pölyttävän puun pitää olla ajallisesti ja muutenkin toisen lajin pölyttämiseen sopiva. Kaavioita löytyy kirjallisuudesta. Itä-Suomessa sain yksittäisen puun kukat pölytettyä pumpulitukoilla, kun kävin ensin pyöräyttelemässä niitä kaukana kasvaneiden omenapuiden kukissa.
Veli Töyrylä
Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.
Loading ...
