Joutsan yhtenäiskoulun oppilaat saivat viime tiistaina oppitunnin peruskoulun opetusohjelmaan kuulumattomista, mutta silti varsin tärkeistä aiheista; periksiantamattomuudesta ja siitä, että elämä kantaa, vaikka tilanne joskus näyttäisi lohduttomalta.

Koululla vieraili saarijärveläinen Marja Korhonen, kolmen lapsen äiti ja entinen erityis- ja luokanopettaja, joka menetti viisitoista vuotta sitten liikunta- ja puhekykynsä aivorunkotukoksen ja sen hoidossa tapahtuneen hoitovirheen seurauksena. Korhosen tilaa kutsutaan locked in -oireyhtymäksi.

Nykyisin pelkästään silmiä räpäyttämällä kommunikoiva Korhonen oli paikalla avustajiensa kanssa, ja yleisö sai kuulla tulkin välityksellä häneltä itseltään sekä hänen avustajiltaan siitä, millainen shokki halvaantuminen oli Korhoselle ja hänen läheisilleen, ja toisaalta miten sinnikkäästi saarijärveläinen on pyrkinyt kuntoutumaan.

Ennen halvaantumistaan Korhonen oli niin sanotusti elämänsä kunnossa, mutta halvaannuttuaan hän ei pystynyt enää liikkumaan eikä puhumaan – ainoaksi kommunikointikeinoksi jäi silmien räpäyttäminen. Kehon tunto, tunteet ja järki sentään säilyivät. Tilansa vuoksi Korhonen joutui täysin hoitohenkilökunnan armoille, mutta ei kuitenkaan suostunut jäämään loppuiäksi laitoshoitoon.

– Raivo ajoi minua esimerkiksi vaatimaan kuntoutusta, vaikka pelkät silmäripset toimivat. Ja hullunahan minua pidettiin aluksi. Olen aina harrastanut liikuntaa ja niin vain inttämällä pääsin kuntoutukseen ja 15 kuukauden kuluttua olin jo niin hyvässä kunnossa, että toisena ihmisenä Suomessa tässä kunnossa pääsin kotiini asumaan, Korhonen kertoi tiistaiaamupäivänä häntä kuulemassa olleille yläkoululaisille.

Halvaantuminen oli kova paikka myös Marja Korhosen läheisille, esimerkiksi hänen tuolloin 15-vuotiaalle esikoistyttärelleen. Äiti oli aina ollut tyttären lähin tukipilari ja tämän halvaantumisen myötä tyttären maailma romahti. Kesti kymmenen vuotta ennen kuin tytär pystyi olemaan äitinsä läsnä ollessa jälleen täysin aito ja rehellinen oma itsensä – sitä ennen hän halusi säästää äitiään vaikeilta tunteilta. Järkyttävän tapauksen seurauksena tytär myös kävi läpi usean vuoden masennuksen.

Nykyisin Marja Korhonen elää kotonaan avustajiensa auttaessa arkirutiineissa. Hän kommunikoi läpinäkyvällä kirjaintaululla, jollaisen sai avustajansa ja tiistaina tulkkina toimineen Iida Minkkisen mukaan noin puoli vuotta halvaantumisen jälkeen.

– Taulussa on kirjaimet yleisyysjärjestyksessä sekä numerot. Marja katsoo silmillään kirjainta ja minä näpäytän sitä. Jos katse siirtyy seuraavaan kirjaimeen, se on oikein, kertoi Minkkinen.

Marja Korhonen (oik.) on kirjoittanut kokemastaan kaksi kirjaa ja kiertää yhdessä avustajiensa kanssa ympäri Suomen luennoimassa. Tiistaina yhteiskoululla Korhosta tulkkasi hänen avustajansa Iida Minkkinen.

Halvaantumisesta huolimatta Korhonen on intohimoinen kirjoittaja – hän on kirjoittanut otsahiiren avulla kaksi kirjaa – sekä matkustelun ja liikunnan ystävä. Hän esimerkiksi käy säännöllisesti kuntosalilla.

– Vaikka Marja on halvaantunut, eikä pysty itse liikkumaan millään tavalla, niin sitten kun hän saa kuntosalilla laitteista vastusta, niin Marjan lihakset toimivat kyllä. Marja pystyy jollakin ponnistusvoimalla tekemään ja liikuttelemaan niitä salin laitteita. Sitä ei ole kukaan lääkärikään osannut selittää, mistä se johtuu, kertoi Minkkinen.

Marja Korhonen toivoi yläkoululaisille jäävän esiintymisensä jälkeen paljon miettimistä elämästä.

– Toivon, että kun tapaatte erilaisia nuoria, miettikää silloin hyvin tarkkaan omaa suhtautumistanne, koska ikinä ette voi tietää mitä toinen ihminen juuri silloin käy elämässään läpi, Korhonen muistutti.

Hän myös toivoi yläkoululaisten osaavan tehdä hyviä valintoja elämässä.

– Ja toivon, että ette koskaan anna periksi pikkuisten murheiden edessä. Ja muistakaa, että me kaikki saamme unelmoida.  Muistakaa myös uskoa unelmiinne, hän kannusti.

Tarja Kuikka