”Huikko tulee sitten syyskuun ensimmäisenä maanantaina. Potkut voi tulla mikä päivä hyvänsä. Onko kysyttävää?” Suunnilleen näillä sanoilla ilmoitti Joutsan Seudun silloinen päätoimittaja R. Nieminen allekirjoittaneelle toimitusharjoittelijan pestin alkamisesta syksyllä 1999. Paikkaa olin jo hakenut aikaisemmin kesällä, mutta olin tuolloin jäänyt haussa kakkoseksi.

Puhelu oli samalla tapaa yllättävä, ja suunnitelmat monella tapaa radikaalisti muuttanut, kuin taannoin Parkanosta saamani puhelu. Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa luettavananne on allekirjoittaneen viimeinen kirjoitus palkallisena tähän aviisiin.

Valtsu ja R. Nieminen oppi-isinä

Aikanaan tein reilun pari vuotta hommia Huttulan Shellillä. Se oli oikein mukavaa aikaa. Tuolloin tutustuin kanta-asiakkaisiin lukeutuneeseen Ollikaisen Pekkaan, jolta jäi mieleen kuolematon lausahdus: ”Minä tunnen kaikki.” Ja totisesti, Pekka tunsi! Ja tuntee muuten edelleen.

Nyt reilut pari kymmentä vuotta tuosta sekä aivan erityisesti paikallislehdessä vietettyjen vuosien jälkeen, voi todeta melkein samaa. Talviaikaan vain harvoin kylällä ajaa vastaan sellainen henkilö, jota ei jollakin tapaa tuntisi. Pääsiäisestä katukuvaan alkavat ilmestyä puolestaan lukuisat tutut mökkiläiset.

Jos jokin asia on ollut erityisen suurta, niin se on ollut oppia tuntemaan Teidät kaikki. No, ei ehkä aivan kaikkia, mutta melkoisen osan kuitenkin. Ja kyllä, Teitä tulee vielä ikävä.

Huttulan vuosiin vielä palatakseni on myös pakko mainita toinen siellä tutuksi tullut henkilö. Itä-Hämeen emeritus lehtimies Mäntylän Valtsu. Hän kannusti nuorta reportteria monessa käänteessä läpi uran. Jo edesmenneet Valtsu ja R.Nieminen olivat vanhan koulukunnan lehtimiehiä parhaimmillaan. Heiltä oli paljon oppia ammennettavissa, jota myös mielellään jakoivat. He rohkaisivat ennen kaikkea uskaltamaan.

JS Digi luotsaa lehteä kohti tulevaa

Se oli alkukesää toissa suvena, kun tein eräänä lauantaina laajan juttukierroksen ympäri seutukuntaa. Kuten valitettavan tavallista seudulla on, eivät tapahtumajärjestäjät hirveästi kalentereita katsele. Samalle päivälle riitti jos sun mitä tapahtumaa ja kierrettävää.

Kun käy sen seitsemättä kertaa samassa tapahtumassa uutisoimassa, alkavat uudet näkökulmat olla vähissä. Tuolla reissulla pidin kahvitauon Ollinsalmen sillalla ja pohdin, että joskohan tämä alkaisi olla tässä? Lienee ihan inhimillistä myöntää, että näin asianlaita todella oli.

Uutta virtaa tuli syksyllä alkaneiden opintojen ja Joutsan Seudun kehitysprojektien johdosta. Pääsin mukaan projektiin, jossa Joutsan Seutu loi digitaalisen jakelukanavan sekä uudisti ilmoitustuotteet ja -palvelunsa. Kaikki tämä vaati oman ajatusmaailman kyseenalaistamista ja uuden oppimista – koko työyhteisöä koskien.

Uskallan väittää, että Joutsan Seudun lukijoilla ja ilmoittajilla on käytössään ajanmukainen ja moderni kokonaisuus, joka osaltaan tukee merkittävällä tavoin myös seutukunnan elinvoimaa. Kaiken tämän on mahdollistanut se, että lehtiyhtiö on pidetty vuosien saatossa siinä kunnossa, että sillä on kyky investoida tulevaisuuteen. Näin ei todellakaan ole kaikkialla.

Journalismin linnakkeen vankat muurit

Joutsan Seudun ensimmäinen pääkirjoitus vuodelta 1971 on paljon puhuva. Siinä kerrotaan, kuinka paikallislehti tukee osaltaan, muun muassa keskustelunalustana toimien, paikallista demokratiaa ja pyrkii täyttämään seutukunnan paikallislehtitarpeen, eli uutisoi ja kertoo alueensa ajankohtaisista asioista.

Tämä keskeinen ydintehtävä on ollut aina toimittajankin mielessä. Ja sitä on parhaan mukaan pyritty täyttämään. Matkan varrella on porukalla saatu niin kritiikkiä kuin kiitosta, viimeksi mainittua valtakunnallistakin.

On hyvä huomata, että paikallislehden merkitys paikallisten asioiden käsittelijänä on vain korostunut. Maakunta- ja aluelehtien levikit ovat 2000-luvulla suorastaan romahtaneet seutukunnalla, ja liki samassa suhteessa lehtien kiinnostus reuna-alueiden seurantaan. Maakuntaradio poimii yhden aiheen silloin, toisen tällöin. Mutta paikallislehdelle pienikin asia voi olla edelleen iso uutinen.

Huolestuttavana pidän aliarvioivia lipsautuksia, joita eräät julkisissa, merkittävissäkin tehtävissä toimivat ovat paikallislehdestä ja sen merkityksestä lausuneet. Ne viestivät sanojansa juurettomuudesta ja näköalattomattomuudesta.

R. Nieminen loi Joutsan Seudusta lehden, joka toimii yksin journalismin perustein ja vastuin. Tätä linjaa on Parkkonen ansiokkaasti jatkanut. Lehden toimitus tekee ratkaisunsa itsenäisesti, yksin omaan harkintaansa perustuen. Tämä kaikki on tuonut selkänojaa ja turvallisuutta työlle. Kaikenlaisia ulkopuolisia painostusyrityksiä on ollut, mutta suojamuuri toimituksen ympärillä on pitänyt. Ja pitää myös vastaisuudessa, siitä ei ole epäilystäkään.

Ympyrä alkaa sulkeutua

Kuljettu matka Joutsan Seudun reportterina on piirtynyt lähtemättömästi niin mieleen kuin sydämeen. Tätä tekstiä valmistellessa mieleen palasivat lukuisat muistikuvat vuosien varrelta tapahtumista, asioista ja etenkin kohtaamistani ihmisistä. Luottamukselliset välit ovat syntyneet moneen suuntaan. Ympyrä sulkeutuu monella tapaa.

Kaikkea on uran varrelta mahdoton koostaa ja kerätä, mutta muutamia merkittävämpiä tapahtumia ja käänteitä listasin. Muistelmien aika on kenties myöhemmin. Ihan hyviä aineksia niihinkin on koossa.

Ikävä tulee myös pientä, mutta tiivistä työyhteisöämme. Olemme kulkeneet matkaa yhdessä. On ollut ilon ja surun päiviä, onnistumisen ja epäonnistumisen, niin työssä kuin arjessa. Mikäpä on ollut meidän ollessa, sillä Joutsan Seutu Oy on ollut varsin turvallinen ja omistaan huolehtiva työnantaja.

Lopuksi

Edessä häämöttää – lähempänä kuin itsekään vielä täysin ymmärrän – siirtyminen uudelle seudulle, uusiin tehtäviin, uusien ihmisten ympärille sekä ennen kaikkea uusien mahdollisuuksien ja haasteiden pariin. Muutos on suuri, eikä kosketa yksin minua vaan koko perhettäni.

Joskus 2000-luvun alussa työstin puhtaaksi Valtsun ”muistelmia”, kuvitteelliseen Konulan pitäjään sijoittuvaa novellikokoelmaa. Päätössanat rohkenen lainata tuon kesken ja toistaiseksi julkaisemattomaksi jääneen teoksen prologista: Paljotkin sanat menettävät merkityksensä – on siis pitäydyttävä siinä mitä on sydämessä! Näillä sanoilla toivotan mitä parhainta jatkoa ja tulevaisuutta Joutsan Seudun lukijoille.

Jukka Huikko

Kuvaleike JS arkisto: Huikon 1. Joutsan Seudussa julkaistu artikkeli vuodelta 2019.

Kirjoittaja toimi paikallislehti Joutsan Seudun palveluksessa syyskuusta 1999 elokuulle 2002, kesällä 2003 sekä vuoden 2008 alusta lukien toukokuun 2019 loppuun. Huikko aloittaa Parkanossa, Kihniössä ja Karvialla ilmestyvän Ylä-Satakunta -paikallislehden päätoimittajana ja Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy:n toimitusjohtajana 1. kesäkuuta.

Lue myös: JS 18.4.2019: Muistoissa vuosien varrelta – nämä hetket ja vyyhdit eivät unohdu

Tagged with →