Jukka Huikko työskenteli Joutsan Seudun palveluksessa syksystä 1999 syksyyn 2002, kesän 2003 sekä 2008 vuodesta alkaen. Matkan varrella on syntynyt tuhansia artikkeleita. Huikko kokosi uran varrelta yhteen mieleenpainuvimmat hetket ja vyyhdit.

Leivonmäen sahan lakkautus 2008

Palasin töihin Joutsan Seutuun vuoden 2008 alusta. Vuoden kovin uutinen jysähti Eskon-päivänä kesäkuussa, kun UPM tiedotti ”kaavailevansa” Leivonmäen sahan lakkauttamista. Saha työllisti suoraan 63 henkeä ja kymmenkunta alihankkijoiden kautta. ”Kaavailu” oli luonnollisesti pelkkää yt-lain edellyttämää sanahelinää, sillä lopputulos oli kaikkien tiedossa. Lopullinen lakkautuspäätös saatiin elokuussa.

Vastasin pitkälti lakkautusuutisoinnista, joka kosketti lukuisia perheitä. Asia oli asianomaisille raskas. Lehdessä emme viritelleet toiveita sahan jatkosta, sillä sellaisia ei ollut. Usean ison juttukokonaisuuden sarja päättyi helmikuussa 2009, kun haastattelin Niemen Veikkoa, yhtä sahalla pisimpään palvelleista: heidänkin työsuhteet olivat vastikään päättyneet ja uusi aika koittanut. Sittemmin sahan lakkautuksen vaikutuksia on ollut raskasta seurata erityisesti Leivonmäellä, jonka taajamasta katosi vilinä.

Miljoonainvestoinnit toivat uutta toivoa

Vuosien varrelle on mahtunut lukuisia positiivisia uutisia, kun yritykset ovat investoineet tai kehittäneet toimintaansa. Erityisesti Joutsan 2010-luvun alun avaukset ja aktiiviset kehitystoimet johtivat suoranaiseen miljoonainvestointien ketjuun. Perttulan kauppakeskus avattiin 2012, uusi ABC 2013 ja A. Reposen Oy:n investoinnit 2014–2015. Pian näiden perään Joutsaan rakennettiin kolme uutta hoivakotia. Nämä investoinnit säteilivät paljon hyvää ympärilleen.

Toimituksessa meillä oli vuosien aikana luotu luottamukselliset suhteet hankkeiden taustatoimijoihin. Lehti pääsi uutisoimaan hankkeista eturintamassa ja laajasti. Toimittajalle tämän investointiputken kokeminen oli mieluisaa. Vahvistivathan investoinnit seudun elinvoimaa vuosikausiksi eteenpäin.

Ihmisten arjesta, työstä ja harrastuksista

Yritin laskea, kuinka montaa eri ihmistä vuosien saatossa olisi saattanut haastatella. Totesin tehtävän toivottomaksi. Laajoja henkilöhaastatteluita lienee syntynyt vähintään useita kymmeniä, ellei useampiakin. On kuuluisia mökkiläisiä, täältä merkittäviin tehtäviin ponnistaneita ja sitten tietysti iso joukko paikallisia, ainutlaatuisia, jutunarvoisia ihmisiä.

Mieluisin ja mieleenpainuvin on kuitenkin keväällä 2013 julkaistu juttu Suonteen rannalla asuneista Anneli ja Raimo Reinistä, jotka kertoivat siitä, kuinka päätyivät työelämän kiireestä Mankinsaaren rauhaan. Monet kerrat päädyin sittemmin Etelä-Suonteelle veneilemään Annelin ja Ramin pihapiirin kautta, sillä ystäväni Tomi Saari piti siellä venettään. Ramin hautajaisissa olin valokuvaamassa. Annelille terveiset sinne Mankinsaareen!

Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana

Urheilu-uutisoinnista olen yrittänyt pitäytyä erossa omien harrastusten vuoksi, mutta ei haastatteluilta ja seurantauutisilta ole voinut välttyäkään. Ensimmäisen JS:n pestin aikana seurasin joutsalaisen Toni Salokankaan nousua kohti kansallista, jopa maailman endurokärkeä.

Tuohon aikaan Suomen enduron tason oli lähihistoriaa peilaten kenties kaikista kovin ja kärki laajin. Salokankaan läpimurto kansalliselle tasolle, käytännössä samalla myös kansainväliselle tasolle oli hiuksen lähellä. Joutsassa ei koskaan ymmärretty sitä, kuinka lähellä tämä läpimurto oli. Eikä sitä, kuinka mittavan uurastuksen takana kaikki oli. Toni olisi ansainnut isomman tuen ja arvostuksen. Nyt Tonista muistuttaa Joutsan hautuumaan kaunein, koskettavin ja kuvaavin hautakivi.

Laajat ja syventyvät reportaasit

Paikallislehti Joutsan Seudun erikoisuutena, josta saimme myöhemmin tunnustustakin, ovat olleet aika ajoin julkaistut laajat ja syventyvät reportaasit. Niitä on hiottu ja valmisteltu pitkään, pisimpiä useampia vuosia. Saatu palaute on rohkaissut ottamaan uusia aiheita ja haasteita.

Ensimmäinen tämäntyyppinen juttu allekirjoittaneella taisi käsitellä entistä Pommisuojaa ja sen tanssitoimintaa. Sittemmin artikkelit syntyivät muun muassa Oravakivestä, Joutsenlammen korpihotellista ja kenties henkilökohtaisesti merkittävimpänä, Pappisen kadonneesta miehestä. Matkan varrella on syntynyt myös tutkivaa journalismia ja datajournalismia. Kollega Airaksisen klassikko – Yritystalon asiakirjapaljastus – oli koko toimituksen riemuvoitto.

Luotettava ja tinkimätön taistelijapari

Kollega Airaksinen, reservin kapteeni, on tunnetusti kova maanpuolustuksen harrastaja. Niinpä onkin enemmän kuin sopiva termi kutsua häntä taistelijapariksi. Kun Airaksinen tuli Joutsaan vuonna 2001, otin asiakseni perehdyttää miehen joutsalaisiin ja joutsalaiseen elämänmenoon. Tuolloin lyötiin alkutahdit tulevalle yhteistyölle, joka pääsi vauhtiin palattuani 2008 remmiin.

Vaikka jutuissa on ollut jommankumman nimi alla, niin töitä on paiskittu yhdessä. On puntaroitu ideoita, arvioitu kasassa olevia faktoja ja käytetty hyödyksi laajoja kontaktiverkkoja – aina kummankin käsissä olleen aiheen hyväksi. Kun toinen on edennyt, on toinen suojannut. Ja päinvastoin. Taistelijapariin on ollut tinkimätön luotto kaikissa tilanteissa.

Tekstit: Jukka Huikko
Kuva: JS:n arkistokuva ratsiajutusta vuodelta 2009
Leikkeet: Joutsan Seudun arkisto

Lue myös: JS 18.4.2019: Jäähyväiset Joutsan Seudun lukijoille