Joutsan Laitjärvellä sijaitsevan Parosen talon historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita. Ensimmäinen tieto Parosesta on peräisin vuodelta 1873, jolloin tila kuului vielä Hartolan Kirkkolan kartanon takamaihin. Myöhemmin tilalla toteutettiin kuntasiirto, jonka myötä siitä tuli osa Joutsaa.
Parosen hirsirunkoinen päärakennus on rakennettu tiettävästi 1800-luvulla, mutta tarkemmasta rakennusajankohdasta ei ole tietoa. Talo oli välillä useamman vuosikymmenen vailla vakituista asumiskäyttöä ja pääsi tuona aikana hieman ränsistymään. Talon toinen puoli oli pitkään asumiskelvoton, sillä se romahti 1960-luvulla eräänä myrskyisenä yönä ja romahtanut puoli rakennettiin uudelleen vasta 2000-luvun alkupuolella. Nykyisin talossa on vajaat 280 neliötä, tupakeittiö ja seitsemän huonetta.
Vielä 1800-luvun lopulla tila tunnettiin Kirkkolan Parosena, mutta jossain vaiheessa nimeksi vaihdettiin Hätisenmäki. Nykyinen nimi Vanha Paronen otettiin käyttöön tämän vuosituhannen alkupuolella omistajanvaihdoksen yhteydessä, tilan historiaa silmällä pitäen.
Ensimmäisenä Parosen omistajana tiedetään tilan vuonna 1873 ostanut Huiskan talon vävy Matti Matinpoika. Hänen menehdyttyään tila siirtyi vuonna 1888 hänen Vilhelmiina-tyttärelleen ja tämän puolisolle Otto Stiinanpoika Laitiselle Ruorasmäen Ylä-Mäkelästä. 1900-luvun alussa tilan omisti Kylmälöiden suku.
1950-luvulla tila myytiin valtiolle. Se oli sillä erää valtion omistuksessa vuoteen 1960, kunnes siirtyi jälleen yksityisomistukseen. Tilan ostaneet Järviset, jotka harjoittivat edellisten yksityisten omistajien lailla tilalla maanviljelystä, isännöivät tilaa kuitenkin vain vuoteen 1971 saakka. Tuolloin valtio osti tilan takaisin.
Valtion omistukseen siirtyminen päätti vakituisen asumisen Parosessa ja tilan päärakennus jäi satunnaiseen virkistyskäyttöön. Maanviljelyskin loppui ja Metsähallitus perusti tilalle kuusen ja männyn siemenviljelmiä sekä eri puulajien koealueita.
Paronen ehti olla 30 vuotta vailla vakituisia asukkaita, kunnes talon nykyisiin omistajiin kuuluvien Pylkkästen sisarusten äiti Päivi Pylkkänen osti yhdessä Raimo Piilolan kanssa vuonna 2001 Parosen talon ja sen pihapiiriin kuuluvat rakennukset. Siitä saakka talossa on taas asuttu vakituisesti.
Parosen nykyisten omistajien hallussa on vain pieni osa siitä, mitä tila oli esimerkiksi vielä runsas vuosisata sitten. Matti Matinpojan ostaessa tilan vuonna 1873 tila oli kooltaan vajaat 240 hehtaaria. Vuonna 1924 siitä lohkottiin Rantala ja Uusitalo ja 1950-luvulla edelleen Laitinen, Livanen, Björninen, Lestinen ja Piilola. Vuodelta 1960 peräisin olevan tiedon mukaan Paronen oli tuolloin 115 hehtaaria. Tilan nykyisillä omistajilla on enää hallussaan vain muutamia hehtaareja.
Parosessa harjoitettiin maanviljelystä 1970-luvun alkupuolelle saakka. Tuolloin tila siirtyi valtiolle ja maanviljelys päättyi ja Metsähallitus alkoi operoida tilalla. 2000-luvulla tilalla on viljelty mansikkaa, mutta myös mansikanviljely on sittemmin lopetettu.
Parosen pihapiiriin kuuluvat päärakennuksen lisäksi 1900-luvun alkupuolella rakennettu navetta ja 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva aitta. Tilalla on ollut aiemmin muitakin rakennuksia, muun muassa savusauna, paja ja tuulimylly. Savusaunaa ja pajaa ei enää ole, mutta vuosiluvulla 1873 varustettu tuulimylly sen sijaan on yhä olemassa, mutta sijaitsee muualla.
Lähteet: Ruokola-Parkkonen Mervi: Uimaniemi-Laitjärvi-Vehmaa, Joutsalaista kylähistoriaa. Sini Pylkkäsen haastattelu.
Sini Pylkkänen vanhasta talosta haaveilevalle: Toteuta unelmasi
Moni unelmoi vanhan talon ostamisesta ja sen remontoimisesta mielensä mukaiseksi. Unelman toteuttaminen kuitenkin arveluttaa paitsi sille kertyvän hintalapun vuoksi, myös sen takia, että vanhassa talossa – kuten omakotitalossa yleensä – riittää työsarkaa.
Joutsan Laitjärvellä sijaitsevassa, 1800-luvulla rakennetussa Parosen talossa asuva Sini Pylkkänen (kuvassa alla) kannustaa unelmoijia yksinkertaisesti toteuttamaan unelmansa, eli menemään maalle ja hankkimaan haaveissa siintävän talon. Autioita taloja on niitä harrastuksekseen valokuvaavan Pylkkäsen mukaan seudulla paljon.
– Tiedän aika monta semmoista helmeä, jotka olisi kiva pelastaa puskista mätänemästä. Kyllähän siitä kuluja tulee ja kyllähän tähän jaksamistakin menee, mutta on se sitten sen arvoinenkin. Se on mielestäni semmoinen pelastustehtävä, pohtii Parosen yhdessä puolisonsa ja siskonsa kanssa omistava Pylkkänen.
Parosen talon ”pelasti” aikanaan Pylkkäsen sisarusten äiti Päivi Pylkkänen ja tämän miesystävä Raimo Piilola, jotka ostivat talon valtiolta vuonna 2001. Sitä ennen talo oli ollut 30 vuotta vailla vakituista asumista ja päässyt ränsistymään. Pylkkänen ja Piilola alkoivat kunnostaa taloa ja muun muassa rakensivat uudelleen sen 1960-luvulla romahtaneen toisen päädyn.
Heidän ja vuonna 2010 ohjat Parosessa ottaneen seuraavan sukupolven aikana talossa on tehty lukuisia kunnostustöitä. Muun muassa ulkokate, vuoraukset ja ikkunat on uusittu ja vinttiä on tuettu. Monet töistä on tehty Sini Pylkkäsen mukaan itse, mutta esimerkiksi tällä vuosikymmenellä tehty uusi uuni – yksi talon viidestä – teetettiin ulkopuolisella ammattilaisella.
Parhaillaan Sini Pylkkänen haaveilee keittiöremontista. Lisäksi tiedossa on tavanomaisia kunnostustöitä niin talossa kuin pihapiirissäkin. Koko ajan olisi siis tehtävää, mutta Pylkkänen ei ota tekemisistä stressiä.
– Jos niistä kauhean stressin ottaa, niin kyllä saa stressata koko ajan. Tiedän, että tuo pitäisi tehdä ja tuokin pitäisi tehdä, ja sitten minä niitä pikkuhiljaa teen.
Vanhasta talosta haaveilevia Pylkkänen kannustaa, että asumattomia vanhoja taloja todella löytyy niin sanotusti pitkin metsiä. Tosin jotkut niistä ovat hänen mukaansa sellaisia, joista perikunnat eivät halua luopua. Pylkkänen kertoo äitinsä ja Raimo Piilolankin katselleen alun perin erästä toista taloa, mutta perikuntariidan takia talo jäi heiltä hankkimatta ja he hankkivat Parosen. Yhden vaihtoehdon poissulkemisesta ei kuitenkaan Sini Pylkkäsen mukaan kannata lannistua.
– Ei pidä jättää sitä unelmaa siihen, vaan jatkaa etsimistä, kannustaa Pylkkänen.
Kirppis navetan vintillä
Parosen navetan vintillä on jo vuosien ajan toiminut kausiluontoisesti avoinna pidettävä kirpputori, vinttikirppis. Kyse on Sini Pylkkäsen pitämästä vanhan tavaran kirpputorista, jossa Pylkkänen myy kotiinsa kertyneitä ylimääräisiä tavaroita – muun muassa designlaseja, talonpoikaisantiikkia, posliinia, tauluja sekä esimerkiksi Marimekon kankaita.
Se, että Pylkkäselle sattuu kerääntymään tavaraa, johtuu toisaalta hänen keräilyinnostuksestaan – hän saattaa helposti vaihtaa esimerkiksi huonekalut, jos löytää tilalle kivemmat – ja toisaalta myös siitä, että hänelle tulee tavaroita iäkkäiden sukulaisten kautta.
– Joko he haluavat heittää ne tavarat roskiin ja hamsterina pääsen sinne väliin, tai sitten aika jättää heistä ja ne tavarat vaan sattuu siirtymään minulle. Ja kun ei tietenkään kenelläkään ole loputonta tilaa varastoida niitä tavaroita, niin totta kai pitää keksiä joku juttu, millä saan niitä myytyä, Pylkkänen taustoittaa kirpputorinsa syntyä.
Parosen vinttikirppiskausi alkaa keväällä yleensä äitienpäivän aikoihin tai hieman ennen sitä ja kestää säistä riippuen arviolta syyskuun puoliväliin. Kirppis on auki myös joulun aikaan. Säännöllisiä aukioloaikoja ei ole, vaan aukioloajat muotoutuvat kulloinkin Pylkkäsen työn sanelemissa raameissa.
– Määrittelen aina edellisellä viikolla ajankohdat, milloin vinttikirppis on auki. Ja tietysti myös sopimuksen mukaan, sanoo sosiaalisessa mediassa kirpputoriaan mainostava Pylkkänen.
Tarja Kuikka
Lue myös juttusarjan aiemmat osat:
JS 27.6.2018: Kärmelahden talolla vaiheikas historia
JS 6.10.2018: Vanha-Jutila on ollut lähes 460 vuotta saman suvun hallussa
JS 26.12.2018: Mäkelä on osa Tammijärven vanhimpiin tiloihin kuuluvaa Möngölää
Loading ...
