Suomen luonnonvarat houkuttelevat ulkomaalaisia investoijia. Ulkomaalainen kaivosalan hankekehittäjä ja konsultti on saanut etuoikeuden malminetsintäluvan hakemiselle yli sadan neliökilometrin alueelle, joka ulottuu Leivonmäen kansallispuistosta Luhankaan Päijänteen rannalle (Joutsan Seutu 20.3.). Tästä päätöksestä ei kunnilla eikä asukkailla ole valitusoikeutta. Malminetsintälupavaiheessa voi sitten esittää viranomaisille muistutuksia ja mielipiteitä ja jos lupa myönnetään niin siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Tälle yrittäjälle on jopa myönnetty suomalaisten veronmaksajien kustantamaa yritystukea. On hyvä, että investointeja syntyy, mutta tuki suuria ympäristöriskejä sisältävälle tuotannon aloittamiselle on kyseenalaista.

Paikkakunnalla on syytä olla valppaana, vaikka kaivostoimintaa lähiaikoina ei vielä pidettäisi kovinkaan todennäköisenä. Kaivosalalla on melko paljon samoja piirteitä kuin tuulivoima-alalla. Vähättelyä ympäristöä ja asukkaita kohtaan, salailua ja ulkomaalaisomistusta. Kaivoksella tai kaivoksilla olisi dramaattisia seurauksia ihmisille, jotka asuvat kaivosalueen läheisyydessä sekä ympäristölle, järville ja pohjavesille sekä Päijänteelle, josta pääkaupunki saa juomavetensä. Se olisi myös isku matkailualan kehittämiselle ja vapaa-ajan asukkaita vastaan. On valitettavaa, että pääkaupunkiseudun pohjoispuolelle parin tunnin matkan päähän pyritään perustamaan kaivosteollisuutta uhraamalla ympäristö asukkaineen ja maisemat. Kaivostoiminnan koko ketju on kaikkea muuta kuin kestävää kehitystä, se tuo lyhytaikaisia voittoja eikä seuraava sukupolvi hyödy siitä. Menetettävien luontoarvojen lisäksi suomalaisten menetykset ovat taloudellisia niissä tapauksissa, joissa kaivokset ovat ulkomaalaisten omistuksessa.

Ulkomaalaiset kaivosalan yritykset ovat yhä kiinnostuneempia Suomen malmivaroista, koska alaa koskevat määräykset täällä suojelevat huonosti ympäristöä ja kaivoslaki suosii ulkomaalaista omistusta eikä turvaa maanomistajille juuri mitään oikeuksia. Suomi on tällä hetkellä vähän niin kuin Etelä-Amerikan ja Afrikan maat kymmeniä vuosia sitten kun niiden luonnon- ja malmivarat ajautuivat monikansallisten yhtiöiden käsiin.

Jos osoittautuisi, että nyt suunnitellulta alueelta löytyisi merkittäviä esiintymiä esim. akkuteollisuuden tarvitsemaa grafiittia,  niin sillä olisi kyllä elinkeinollista merkitystä työpaikkoineen, toisin kuin tuulimyllyillä, joista ei syntynyt yhtään työpaikkaa Luhankaan. Toisaalta grafiitin louhintaa on rajoitettu jopa Kiinassa, koska juuri sen ympäristöä saastuttavat vaikutukset ovat suuria. Grafiitin jalostaminen Suomessa kilpailukykyisesti  akkuteollisuudessa ja sitä kautta maailmalle auton valmistajille tai uusiutuvan energian varastointiratkaisuihin on epätodennäköistä, joten ulkomaalainen kaivoksen omistaja saattaisi jäädä vain perusraaka-aineen tuottajaksi ja sen viejäksi.   

Hannu Heinonen

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →