Näin talvella voi jo hieman suunnitella ensi kesän luontoretkiä. Yksi Joutsan mielenkiintoisimmista paikoista on Tolvasniemessä sijaitseva vanhojen metsien suojelukohde, joka kuuluu myös Natura 2000-verkostoon.

Alueella on hyvin monilajinen linnusto. Olisi toivottavaa, että Pohjois-Suonteelle saataisiin lisää lintutorneja, sillä kuultavaa ja nähtävää riittää läpi kesän. Onhan Suontee koko maankin mittakaavassa yksi Suomen parhaita, ellei paras kuikkajärvi.

Tolvasniemen suojelualue muodostuu vanhasta metsästä ja Kataatlammen alueesta. Kataatlampi on aikoinaan ollut pieni Suonteen lahti. Maan nousun ja veden pinnan laskun seurauksena lahden suu kuroutui kiinni ja syntyi pieni lampi. Lampi on hiljalleen kurottautumassa umpeen. Lammen rannat ovat soistuneet pintaa myöten ja luhta hyllyy uhkaavasti jalkojen alla.

Lammella tai sen tuntumassa pesiviä vesilintuja ovat muun muassa punasotka, tukkasotka, tukkakoskelo, sinisorsa, tavi ja haapana. Usein lammella vierailevat myös Kataatselällä pesivät isokoskelot, kalasääkset, kuikat, kalatiirat, selkälokit ja muutamat muut lajit.

Suurin osa pohjoisesta tulevista muuttolinnuista levähtää muun muassa Kataatselällä, mutta muuttolintuja levähtää ja ruokailee myös Kataatlammella. Pohjoisia vierailijoita ovat muun muassa uivelo, alli ja mustalintu. Kataatlammen reunoilla on runsaasti lehtimetsiä ja kasvillisuus on rehevää ja lehtomaista. Rantametsiin kannattaakin tehdä kesäöinä yölaulajaretkiä. Laululintulajisto on monipuolinen.

Lammen tieltä kuulee usein Järvi-Suomelle tyypillisen kuhankeittäjän kaunista soidinlaulua. Joutsaa ylempänä kuhankeittäjä ei juuri sitten pesikään. Valoisina kesäöinä ruokokerttunen saattaa luritella lähes tauotta koko yön.

Muita rantametsien säännöllisiä pesijöitä ovat muun muassa mustapääkerttu ja satakieli. Petolinnuista on näkyvin varmaankin nuolihaukka, joka saalistaa lammen ympäristössä hyönteisiä. Laji pesii lammen lähellä ja päästää tarvittaessa kimakat varoitushuudot nähdessään tunkeilijan.

Läheisillä suojelluilla saarilla pesii myös nuolihaukkoja. Usein pesä on saaressa olevassa hongikossa. Vuosi vuodelta talven saapuminen siirtyy kohti vuoden vaihdetta. Viimeiset joutsenet ja isokoskelot muuttavat vasta kun yöpakkaset rupeavat valamaan Suonteeseen ja Kataatlampeen jääkantta. Suojelualueen pohjois-osassa oleva vanha metsä ei kuitenkaan hiljene talvellakaan.

Kuusikoiden kätkössä viheltelee usein pyy ja käpytikka kaivaa ravintoa vanhoista lahoista haavoista ja tervalepistä. Vanhojen haapojen juurelta saattaa löytää myös liito-oravan kellanruskeita papanoita. Vanha metsä muuttuu rantaan kuljettaessa entistä lehtomaisemmaksi, ja kenttäkerroksen ja pensaskerroksen kasvillisuus rehevöityy entisestään. Monet saniaiset, kuten kotkansiipi, metsäalvejuuri, kallioimarre ja sananjalka peittävät maanpintaa.

Kenties parasta retkeilyaikaa Tolvasniemellä on keskikesä, Juhannuksen molemmin puolin, jolloin luonto on heleimmillään.

Jarmo Vacklin

Tagged with →