Kirkon jäsenmäärä vähenee jatkuvasti, mikä on hyvin valitettavaa. Yhtenä syynä on se, että ihmiset eivät koe seurakunnan antavan heille mitään. Diakoniatyössä tämä on toisin. Kokemukseni mukaan diakoniatyön puoleen kääntyvä ihminen arvostaa seurakuntaa ja luottaa siihen. Diakoniatyössä kohdataan monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, ei suinkaan aina kriisissä olevia. Yhteistä näissä kohtaamisissa on se, että ihminen haluaa jakaa elämäntilanteensa nimenomaan seurakunnan työntekijän kanssa ja usein myös Jumalan kanssa.

Seurakunnalla on jotain sellaista annettavaa, mitä muualta ei voi saada. Seurakunnassamme on ollut tähän saakka kaksi diakonian virkaa, joista molemmista otettiin viime vuoden marraskuussa 20 prosenttia pois. Kahden työntekijän panos ei riittänyt vastaamaan kaikkeen tarpeeseen ja se näkyi mm. kotikäyntien määrässä. Nyt ihmettelen Joutsan seurakunnan uusien luottamushenkilöitten suunnitelmaa lakkauttaa kokonaan diakoniatyön toinen virka. Käännetäänkö selkä nyt juuri niille ihmisille, jotka tuntevat tarvitsevansa seurakuntaa ja sen tukea diakoniatyön kautta? Tämäkö on seurakunnan uusi strategia?

Nina Siitari
virkavapaalla oleva diakoni

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →