– Ei voi olla totta.

– Onko tämä jokin vitsi? Sitten alkoi kunnolla naurattaa.

– Vasta toisella lukemisella selvisi, että on siinä vitsin asemasta jotain asiaakin.

Tällaiset tunnelmat olivat Ulla-Maija Heikkosella äskettäin, kun hän löysi postilaatikostaan Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalta tulleen kirjeen. Kirje sisälsi sinänsä erittäin painavaa asiaa, koska siinä oli komission vastaus Heikkosen vetoomukseen, jossa hän halusi vähentää Puulavettä saastuttavan turvetuotannon jätevesiä.

Se mikä sai aikaan epäuskoisen reaktion, on tosiseikka, että Heikkonen lähetti vetoomuksensa EU:lle kesällä 2010. Komissio ilmoitti marraskuussa 2010, että vetoomus on otettu käsiteltäväksi, ja tästä Heikkoselle kerrottiin kirjeen muodossa saman vuoden joulukuussa. Sen jälkeen asiasta ei kuulunut.

Ennen kuin nyt, vuonna 2019 maaliskuun 14. päivänä, kun komission vastaus saapui perille, vihdoin ja viimein,. Heikkonen oli ollut jo kauan sitten varma, että asia oli hautautunut jonnekin byrokratiaan, eikä enää odottanut mitään kuuluvaksi.

Reilut kahdeksisen vuotta yhden asian käsittelyyn ei herätä luottamusta Euroopan Unioniin, ainakaan pienen ihmisen näkökulmasta.

– Aika surkuhupaisaahan tämä on, kyllä tässä ajassa olisi järvi ehtinyt pilaantua, jos sen estäminen tästä olisi ollut kiinni. Mutta kuten Iiro Viinanen [aktiivinen vesiensuojelija] on sanonut, niin aina pitää olla esillä, ettei asia unohdu, toteaa Heikkonen.

Nelisivuisessa vastauksessa vetoomusvaliokunta toteaa päätelmänään, että Suomen viranomaiset ovat ottaneet käyttöön perusteellisesti laaditun suunnitelman, ja että ajanjaksolla toteutetut toimenpiteet vaikuttavat asiamukaisilta vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Paperi sisältää useita kummallisuuksia, sillä muun muassa erästä hoitosuunnitelmaa on jääty odottamaan 2011. Sen jälkeen kyseinen suunnitelma on ehtinyt valmistua ja kertaalleen jo vanhentuakin siten, että korvaava vesienhoitosuunnitelma on jo julkaistu.

Sinänsä komission lopputuote on etanavauhdillaan päässyt asialliseen lopputulokseen. Tarve vähentää päästölähteiden aiheuttamaa kuormitusta todetaan ja useita keinoja listataan, kuten puhdistustehovaatimuksia turvetuotannolle. Näitähän Vapo onkin toteuttanut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana.

Lehdistötiedottaja Maria Tuomela Euroopan parlamentin Suomen toimistosta selvitti Joutsan Seudun pyynnöstä, mikä vetoomuksen käsittelyssä maksoi niin kauan.

– Yleisesti ottaen vetoomuksien käsittelyajoissa on suurta vaihtelua. Käsittelyaika voi vaihdella joistakin kuukausista useampaan vuoteen. Käsittelyaikaan sisältyy useita vaiheita, muun muassa vetoomuksen rekisteröiminen, kirjaaminen täysistunnon pöytäkirjaan, vetoomusvaliokunnan analyysi, komission vastauksen käsittelyaika ja vastauksen arviointi sihteeristössä, käännösten tekeminen, ja niin edelleen, selvittää Tuomela.

Etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa vetoomuksista seuraa esimerkiksi tutkintojen käynnistäminen, voi käsittelyaika venyä jopa useaan vuoteen Tuomelan mukaan. Periaatteessa vetoomus pidetään auki valiokunnan päätöksellä niin kauan, kunnes asiaan saadaan tyydyttävä ratkaisu tai kun valiokunta toteaa, ettei se voi enää tehdä mitään asian ratkaisemiseksi.

– Heikkosen tapauksessa vaikuttaa siltä, että vetoomuksen käsittelyaika on myös valiokunnan henkilöstömuutosten takia venynyt komissiolta saadun ensimmäisen vastauksen saamisen jälkeen. On äärimmäisen valitettavaa, että käsittelyn päättäminen on Heikkosen vetoomuksen kohdalla viivästynyt, pahoittelee Tuomela.

Ja entä se pääasia, Puulan Siikaveden vesien tilanne? Heikkosen havaintojen mukaan tilanne on parempi tänä päivänä kuin vetoomuksen kirjoittamisen aikoihin vuonna 2010. Vetoomuksella tuskin kuitenkaan on siihen mitään osuutta.

Yläkuvassa on vanha lehtijuttu alkuperäisestä vetoomuksesta tammikuulta 2011.

Janne Airaksinen