Monet, varsinkin nuoremmat suomalaiset haaveilevat työurasta maailmalla. Tammijärvellä syntynyt ja kasvanut Silja Hurskainen (o.s. Nieminen) on onnistunut yhdistämään rakkautensa suomen kieleen ja ulkomailla asumisen. Hän on asunut jo toistakymmentä vuotta Tallinnassa ja työskentelee tällä hetkellä suomenkielisen The Baltic Guide -matkailulehden toimituspäällikkönä.

– Siinä mielessä minulla on käynyt valtava tuuri, että saan tehdä töitä omalla äidinkielelläni ja asua Virossa, josta tykkään todella paljon, kertoo Hurskainen.

Silja Hurskainen kirjoitti ylioppilaaksi Joutsan lukiosta vuonna 1998 ja kävi vuoden verran kokeilemassa kaupallisen alan opintoja Jyväskylässä. Kiinnostus äidinkieleen vei sitten seuraavana syksynä Turun yliopistoon opiskelemaan suomea ja historiaa. Hän valmistui vuonna 2005 äidinkielen ja historian opettajaksi. Hyvien opiskelutoverien lisäksi Turusta löytyi aviomies. Opiskeluaikoinaan Hurskainen työskenteli paikallislehdessä kesätoimittajana ja pääsi valmistuttuaan töihin Turun Sanomiin.

Hurskainen oli pohtinut aviomiehensä kanssa, että he voisivat aivan hyvin muuttaa jossain vaiheessa myös ulkomaille. Tähän tarjoutuikin mahdollisuus, kun mies sai vuonna 2007 Skype-nettipuheluyritykseltä työpaikan Tallinnasta. Välillä aviomiehen työ vei kahdella lapsella kasvaneen perheen vuodeksi asumaan Kalifornian Piilaaksoon.

Vuonna 2013 Silja Hurskaisen perheen elämä sai traagisen käänteen, kun aviomies sairastui vakavasti ja menehtyi sairauteen.

– Onhan se ihmeellistä, miten elämä menee. Moni varmaan oletti tuolloin, että palaisin kahden lapsen yksinhuoltajana ja leskenä Suomeen. Minulla oli kuitenkin tuolloin vakituinen työpaikka Tallinnan suomalaisen koulun opettajana. Miehen kuolema oli sellainen nollapiste, etten halunnut kaiken murheen keskellä ryhtyä muuttamaan, kertoo Hurskainen.

Niinpä hän ja kaksi lasta jäivät Tallinnaan.

– Sillä tiellä olen. Nyt olen noussut syvistä vesistä taas jaloilleni ja elän ihan hyvää elämää.

Kaikkiaan Hurskainen työskenteli opettajana neljä vuotta.

– Opettaminen ei kuitenkaan ollut minulle kutsumusammatti. Vuoden 2016 keväällä olin toipunut mieheni kuolemasta sen verran, että päätin irtisanoutua opettajan työstä ja perustaa oman yrityksen. Tämä ei varmaan ollut sellainen liike, jollaista yksinhuoltajaäidille yleensä suositellaan, arvelee Hurskainen.

Hurskaisen yrityksen ideana oli tarjota Viroon muuttaville suomalaisille neuvontapalvelua muuttoon liittyvissä asioissa. Tällaiset relocation-palvelut ovat maailmalla varsin yleisiä.

Yrittäjänura jäi kuitenkin sillä erää varsin lyhyeksi, kun samana kesänä The Baltic Guide -lehdessä aukeni toimituspäällikön työpaikka.

– Heti kun näin työpaikkailmoituksen, totesin, että tätä paikkaa on pakko hakea. Myös moni ystäväni vinkkasi minulle paikasta.

Hurskainen aloitti The Baltic Guiden toimituspäällikkönä marraskuussa 2016. Lyhyesti sanottuna hänen tehtävänään on kirjoittaa Virosta suomalaisille matkailijoille.

The Baltic Guide on vuonna 1993 perustettu suomenkielinen Viroa käsittelevä matkailulehti, jolla on noin 40.000 kappaleen painos. Lehteä on jaossa muun muassa eri puolilla Tallinnaa. Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa.

Viro on muutakin kuin halpaa kaljaa

The Baltic Guide -lehden toimituspäällikkö Silja Hurskainen toivoo, että suomalaiset ravistelisivat itsensä irti ”halpaa kaljaa” -mielikuvista Viron ja Tallinnan suhteen.

– Virossa on pienen maan alueella älyttömän monipuolisesti kaikenlaista koettavaa. Ja Virossa kaikki on ”with a twist”, kaikessa on oma virolainen ”koukku”.

Hurskainen tykkää kotikaupungissaan Tallinnassa siitä, että eri historian kerrostumat keskiajalta 2010-luvulle näkyvät.

Viron ja Suomen yhteiskuntien suurin ero on Hurskaisen mielestä siinä, että Suomi on valmis ja hidas, kun Virossa taas tapahtuu koko ajan ja nopeasti.

– Suomen hyvinvointivaltio on hieno, mutta Virossa ihmisten on pakko tehdä asioita itse ja se tekee heistä pelottomampia ja ahkerampia. Täällä ei voi jäädä lepäämään laakereille.

Muutoksen vauhti näkyy etenkin nuorten virolaisten asenteessa: he eivät välttämättä enää katsele ensisijaisesti Suomeen päin, kuten monet keski-ikäiset, vaan pikemminkin laajempaan maailmaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että moni nuori ei välttämättä enää osaa puhua suomea.

– Sanoisinkin suomalaisille turisteille neuvona, että älkää olettako, että kaikki virolaiset osaavat suomea.

Markku Parkkonen

Tagged with →