Joutsan Seudussa (11-2019) kerrottiin seurakunnan lakkauttamistoimista diakonian viran suhteen, josta viranhaltija oli juuri irtisanoutunut. Seurakunnassa on suhteutettu diakonian työntekijämäärät ja seurakuntien jäsenmäärät toisiinsa ja lopputulema oli, että Joutsan seurakunnassa tarvitaan vain 1,18 henkilötyövuotta. Olisivatpa asiat näin yksinkertaisia!

Diakoniatyöntekijöiden liiton suositus on, että seurakunnassa olisi diakonian virka jokaista alkavaa 3.000 alueella asuvaa henkilöä kohti. Diakonia palvelee erotuksetta jokaista apua tarvitsevaa, kuului hän kirkkoon tai ei. Siksi oikea vertoluku ei ole seurakunnan jäsenmäärä.

Väestökäyrä on kyllä laskeva, mutta vanhusväestön suhteellinen osuus kasvava. Lisäksi alueen erityispiirteet on otettava huomioon. Joutsan seurakunnan alue on laaja. Tähän saakka toinen diakonian viroistamme on keskittynyt vanhan Joutsan alueeseen ja toinen kappeleihin. Miten jatkossa? Tutkimusten mukaan diakoniatyö on kärjessä, kun kysytään syitä kirkkoon kuulumiselle. Olisiko jo aika kysyä, miksi seurakunta on olemassa.

Judinsalon mummolle ja Havumäen vaarille on laiha lohdutus tieto siitä, etteivät henkilötyövuosien desimaalit yltäneet heihin saakka. Aikana, jolloin vanhusten hoiva on yhteiskunnassa esillä hyvin negatiivisessa valossa, seurakunta olisi hyvin voinut näyttää toisenlaista esimerkkiä.

Annukka Nuto
Joutsan pappi

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →