Urheilun ei välttämättä tarvitse olla tiukkamielistä suorittamista ja taistelua kilpailujen kärkisijoista. Se voi olla myös kotimaan- tai ulkomaanmatkailua mukavan porukan kanssa ja hiihtämistä siinä sivussa, kuten Joutsan laduilla usein nähtävän, kansainvälisessä Worldloppet-sarjassa hiihtävän Eija Stenströmin (kuvassa) maratonhiihtoreissut ovat olleet.
Stenström on sivakoinut harrastuksensa myötä niin Suomen kuin muidenkin eri Euroopan maiden laduilla, ja vaikka hän on tehnyt reissuilla keskimäärin 50 kilometrin hiihtosuorituksia, on suksien mukana olo silti ollut hänelle lähinnä sivujuonne.
– Siellä nyt on entisiä hiihtäjiä, maratoonareita ja kaikkia muita mukana, mutta me ollaan leikkimielellä siellä matkassa, sanoo Stenström.
Vaikka maratonhiihdossakin osallistujilta otetaan aika, Stenströmille kyse ei ole niinkään kilpailemisesta toisia vastaan, vaan enemmän kilpailemisesta oman itsensä kanssa.
– Olen tosi onnellinen, kun voitan itseni ja pääsen maaliin. Mitään muita tavoitteita ei ole.
Maratonhiihdon Hartolan Vuorenkylässä asuva, mutta jo kolme vuosikymmentä Joutsassa työskennellyt ja arkisin pääasiassa juuri Joutsan laduilla harjoitteleva Eija Stenström aloitti yhdeksän vuotta sitten jäätyään leskeksi. Hän oli hiihtänyt nuorena paljon, mutta ollut sen jälkeen 35 vuotta poissa ladulta, ja ajatteli tehdä talven tullen surutyötä ladulla. Sitten sattui vielä niin, että hänen veljensä lupasi hänelle joululahjaksi Puolan-matkan, jos hän osallistuu Puolassa maratonhiihtoon.
– Siinä vaiheessa sanoin, että ilman muuta lähden. Ettei se ole mikään ongelma. Yhdeksän vuoden aikana näitä on nyt tullut sitten toistakymmentä pitkää hiihtoa hiihdettyä, sanoo edelleen veljensä kanssa samassa porukassa hiihtävä Stenström.
Äskettäin Stenström palasi juuri hiihtoreissulta Itävallasta. Aiemmin hän on hiihtänyt samoissa merkeissä muun muassa Italiassa, Saksassa, Ranskassa, Tsekissä ja Virossa.
Vaikka maratonhiihdot ovat hänelle lähinnä matkailua ja hupia, kylmiltään hän ei kuitenkaan niille lähde, vaan sanoo, että ”muutama sata kilometriä” on hiihdettävä etukäteen jaksaakseen maaliin saakka. Harjoittelukilometrejä hänelle kertyy pääasiassa Joutsan laduilta, mutta myös kotoa Hartolasta, ja välillä hän hiihtää muuallakin – esimerkiksi keväisin Lapin-reissulla.
Ladulle Stenström lähtee talvisin aina heti lumitilanteen salliessa. Esimerkiksi viime talvena hiihtokilometrejä kertyi kaikkiaan 800. Enemmänkin olisi voinut ja voisi, jos ehtisi, ajattelee Stenström.
– Aika ei riitä enempään. Hiihtäisin enemmänkin, kun kerkiäisin.
Arjessa Eija Stenström käy ladulla keskimäärin kolme kertaa viikossa. Tuolloin matkat eivät ole pitkiä, vaan lenkki jää 10–15 kilometriin ja vauhti on silloinkin maltillinen. Maratonhiihdossa maltillinen vauhti ylipäätään on avainasemassa, sillä pitkä matka sinänsä ei Stenströmin mukaan tapa, vaan nimenomaan liian kova vauhti.
Vaikka pitkien matkojen hiihtäminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa, Stenström ei varsinaisesti treenaa enää hiihtolenkkien ulkopuolella.
– Mutta teen aika paljon kaikennäköistä ruumiillista työtä, kun asun maatilalla. Siellä on kaikennäköistä pientä puuhaa.
Tarja Kuikka
Yläkuvassa Eija Stenström yhdessä Jouni Rautkosken kanssa Juravuorilla Ranskassa vuonna 2013 pitämässä taukoa kovien nousujen jälkeen. Kuva: Eija Stenströmin kotialbumi
Loading ...
