Monella tämän päivän immeisellä ei välttämättä ole aavistustakaan siitä, kuinka suosittua moottoriurheilu takavuosikymmeninä Joutsan seutukunnalla ja valtakunnallisestikin oli. Eikä pelkästään rallin, jokkiksen tai kaksipyöräisten osalta, vaan lajikirjoon kuului sellaisiakin jo uhanalaiseksi käyneitä lajeja kuten ST-ajo, eli autosuunnistus.
Jokunen vuosi sitten vanhempieni kotikirjastosta löytyi peräti kolmiosainen matrikkeli, jossa oli listattuna myös moottoriurheilun paikallisia toimijoita. Joutsan seutukunnalta mainintoja löytyi nimittäin kymmenittäin. Huikeaa luettavaa!
Syitä sille, miksi tilanne tänä päivänä on toinen, on varmasti lukuisia. Keskeistä kuitenkin on se, että kustannukset ja kiristynyt vaatimustaso ovat nostaneet osallistumisen ja harrastamisen kynnyksen kovin korkealle.
Tämän lehden entinen päätoimittaja R. Nieminen – autourheilun paikallisvaikuttajakin – totesi aikanaan, että moni hyvä urheilulaji on pilattu säännöillä. Aika osuvasti todettu jo tuolloin.
Jo useampia vuosia sitten niin kutsuttu Laakson Sheikki perusti Rokkirallin, joka keräsi nopeasti suuren suosion. Kyse on pitkälti samantyyppisestä toiminnasta kuin jokkis. Virallisissa autourheilupiireissä ei temppua hyvällä katsottu. Sarja kuitenkin porskuttaa edelleen ja harrastajia piisaa.
Nyt rallissa on tapahtumassa sama käänne. Harrastemoottoriurheiluun keskittyvä Hamu ry on luonut ralliin konseptin, joka näyttää alentaneen ratkaisevasti osallistumisen kynnystä. Kyläseppien pajoissa käykin jälleen melkoinen pauke, kun paikalliset ”Kankkuset” ja ”Vataset” virittelevät kilpureitaan.
Ilmiö ei kuitenkaan kosketa pelkästään moottoriurheilua vaan likipitäen kaikkia lajeja ja lajiliittoja, jopa suosituimpia lajeja kuten salibandyä. Viralliset katto-organisaatiot ensinnäkin pöhöttyvät jatkuvasti, kun riveihin palkataan kaiken maailman seurustelu-upseereja ja päälliköitä päällikön perään.
Kilpailutoiminnassa vaatimustasoja kasvatetaan huippu-urheilun huumassa, mutta samalla tavan harrastajat unohtuvat kokonaan. Suurin osa harrastajista hakee kuitenkin kilpailemisesta vain virikettä ja elämyksiä, eikä tavoittele sen kummemmin kilpailullista menestystä.
Monessa lajissa onkin alkanut syntyä harrastesarjoja, joiden suosio vaikuttaisi kasvavan edelleen. Yhteinen nimittäjä on, että varsin usein ne tarjoavat harrastamisen tai pelaamisen mahdollisuuden virallisia tahoja edullisemmin ja ennen kaikkea helpommin.
Tätä kehityskulkua selittää muun muassa se, että digitalisaation myötä esimerkiksi sarjojen järjestämiseen ei tarvita lajiliittoja tai niiden lupia, vaan monimutkaisetkin sarjat ja otteluohjelmat syntyvät näppärästi verkon portaaleissa. Sosiaalinen media tukee kehityskulkua omine palveluineen.
Nyt nähty kehityskulku on vasta alkusoittoa. Se, että suuret massat hylkäävät lajiliitot ei ole pelkästään mahdollista, vaan jopa todennäköistä. Nyt on viimeinen aika lajiliitoilla herätä ja hypätä kelkkaan mukaan.
Jukka Huikko
Kuva: arkistokuva
Kirjoittaja on paikallislehti Joutsan Seudun tuottaja, joka on toiminut reilun parin vuosikymmenen aikana muun muassa salibandyn ja moottoriurheilun seuratehtävissä.
Lue myös:
JS 5.2.2019: Joutsenlampi-ralliin olisi pitkälti yli 300 tulijaa, mutta vain 250 mahtuu mukaan
Loading ...
