Joutsan seurakuntavaalien niin sanottu ääniharava, Jyväskylässä seurakuntapastorina työskentelevä luhankalainen Kirsi Pohjola sanoo yllättyneensä saamastaan äänimäärästä. 52 äänellä kirkkovaltuustoon valittu Pohjola kertoo tehneensä juuri vaalien alla virkansa puolesta töitä Jyväskylän Keskustan alueseurakunnan vaalien eteen ja sanoo, ettei sen vuoksi juuri ehtinyt miettiä omaa ehdokkuuttaan.

Ajaessaan viime sunnuntaina äänestyksen päätyttyä Jyväskylän kaupunginkirkosta kotiin Pohjola sitten alkoi ajatella omaa ehdolla oloaan. Mielessä kävi, että olisihan se hieman noloa, jos hän saisi vain oman ja puolisonsa äänen.

– Veikkasin itselleni optimistisesti kymmentä ääntä. Olihan meillä käynyt monia työ- ja sähkömiehiä rakennuksellamme, jotka saattoivat minut muistaa. Kun näin netistä Joutsan tulokset, purskahdin nauruun. Ajattelin, että virhe, Pohjola kertaa tunnelmiaan sunnuntai-illalta.

Kyse ei kuitenkaan ollut virheestä, vaan Pohjola todella aloittaa tammikuussa yhdessä 18 muun luottamushenkilön kanssa uudessa kirkkovaltuustossa. Luottamushenkilöksi hän ei lähde nollapohjalta, sillä hän on ollut mukana muun muassa Jyväskylän seurakunnan yhteisten asioiden johtoryhmässä, Keski-Suomen seurakuntien perheasiain neuvottelukunnan johtoryhmässä sekä varhaiskasvatukseen ja perhetyöhön liittyvissä Kirkkohallituksen työryhmissä.

Pappisvihkimyksensä Pohjola sai kolme vuotta sitten. Aiemmin hän on työskennellyt lapsuus- ja perhetutkijana ja opetustehtävissä pääasiassa Jyväskylän yliopistossa sekä kouluttajana Seurakuntien Lapsityön keskuksessa.

Uuden kirkkovaltuuston työsaran akuuteimpana asiana lähitulevaisuudessa hän näkee seurakunnan työyhteisön hyvinvoinnin.

– Valtuuston perustehtävä on päättää seurakunnan toiminnasta ja taloudesta, viroista ja tiloista. Näiden ratkaisujen kautta on onnistuttava rakentamaan ilmapiiri, missä perustehtäviä on hyvä hoitaa. Tippunut äänestysprosentti kertoo omaa surullista kieltään.

– Toisekseen, seurakuntalaisten rooli tulee olemaan yhä tärkeämpi. Tähän pitää panostaa, vapaaehtoisia tulee ohjata, innostaa ja palkita. Itsestään selvää on, että talous pitää saada kuntoon. Vaikka talous pienenee, henki on saatava nousuun, sanoo Pohjola.

Vaikka kuuluukin tulevan kirkkovaltuuston harvoihin luhankalaisjäseniin, Pohjola näkee kuitenkin seurakunnan Joutsan, Leivonmäen ja Luhangan yhteisenä.

– En siis tee päätöksiä luhankalaisena, vaan yhteisen seurakunnan jäsenenä, hän sanoo.

Tarja Kuikka