Käydyt seurakuntavaalit ilmentävät osaltaan haasteita, joita paikallisen lähidemokratian ympärillä on. Keskeisimpänä se, että seurakuntalaiset eivät aidosti pääse valitsemaan luottamushenkilöitä, vaan valituksi luottamustehtäviin tulevat käytännössä kaikki. Valtuutetuiksi pääsi siis kolmea vaille kaikki 22 ehdolle saatua.

Taustalla on ilmiö, että pitkää sitoutumista vaativat julkishallinnon luottamustehtävät eivät tänä päivänä ole kovin houkuttelevia. Ihmiset innostuvat enemmän yhden asian, joka usein liippaa läheltä omaa elämäntilannetta, ympärille syntyvistä hankkeista, jotka toteutetaan tarmokkaasti. Byrokraattinen julkishallinto vääntöineen on kaukana tuosta.

13 paikkaa olisi poikaa

Kunnallisvaaleissa tilanne ei näin heikko ehdokasasettelun osalta ole vielä ollut, mutta seurakuntavaalit toimivat sillekin mainiona pienoismallina: haasteita ehdokasasettelussa on molemmissa. Tokikin on niin, että vaali ei äänestysprosentin perusteella sanottavasti kiinnosta seurakuntalaisia, kun taas kunnallisvaalissa äänestäneiden osuus on vielä kohtuullinen.

Se voitaneen tässä vaiheessa melkoisella varmuudella jo todeta, että neljän vuoden kuluttua valittaneen selkeästi pienempi kirkkovaltuusto. [poistettu osin virheellinen / harhaanjohtava maininta ”Kenties 13-, 15- tai 17-paikkainen”].

Tai ainakin olisi järkevää valita. Nyt koolle saatu ehdokasmäärä puoltaisi 13-paikkaista valtuustoa. Seurakunnan jäsenmäärä ratkaisee koon, mikä tarkoittaa todennäköisesti 15-paikkaista. Pieni haaste on kirkkoneuvoston koko. Sen jäseniä ei soisi olevan yli puolta valtuutetuista. Kirkkolain mukaan jäseniä tulee olla 5–11. [lisätty maininta 15-paikkaisesta valtuustosta]

Varteenotettava mahdollisuus on sekin, että vaali käydään osana isompaa seurakuntaa. Kun katsoo hallinnon, talouden ja toiminnan järjestämiseen liittyviä haasteita, voisi iso seurakunta olla luonteva vaihtoehto. Paikalliset voisivat keskittyä enimmäkseen seurakunnan vapaaehtoistoimintaan. Huolet ja murheet rapistuvista rakennuksista ja resursseista olisivat muualla.

Vaikuttaako saatu äänimäärä?

Mutta on seurakuntalaisilla vaalissa valtaakin ja nyt kannattaa seurata, miten vaalissa annetut äänimäärät näkyvät keskeisten luottamuspaikkojen jakamisessa. Niitä ovat aivan erityisesti kirkkovaltuuston puheenjohtajuus sekä kirkkoneuvoston varapuheenjohtajuus ja jäsenyydet.

Tässä korostuu erityisesti ryhmien merkitys. Menevätkö paikat vaalissa menestyneille, vai nostatetaanko luottoratsut näihin tehtäviin?

Sukupuolten mukaisen tasa-arvon ei pitäisi tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia. Yhdeksästä kärkivaltuutetusta viisi on miehiä ja neljä naisia. Jako lähtenee liikkeelle siitä, ottaako ääniharava Kirsi Pohjola vastuulleen kirkkovaltuuston puheenjohtajuuden vaiko neuvoston varapuheenjohtajuuden. Jäljelle jäävä paikka mennee saman ryhmän Teuvo Jaakkolalle määräenemmistön turvin.

Suhteellinen vaalitapa sanelee kirkkoneuvoston voimasuhteet, mutta jännitettävääkin jää. Neuvoston kokoonpanon osalta vaalit voittanut Yhteinen vanha Joutsan seurakunnan lista saa lähtökohtaisesti kolme paikkaa seitsemästä, sillä yksi menee kirkkoherralle. [Kappaletta korjattu, koska hiljattain uusitun ohjesäännön mukaan valitaan seitsemän jäsentä entisen yhdeksän sijaan.]

Kappelit alakynnessä

Mielenkiintoinen on myös jako kappelien ja Joutsan välillä. Näin tulkiten entisen Joutsan pitäjän alue sai 11 kirkkoväärtin paikkaa, Leivonmäki viisi ja Luhanka vain kolme. Näin ollen kappeleilla on hallussaan vain kahdeksan paikkaa 19:stä.

Jos Joutsan seurakunta jatkaa itsenäisenä, tulee eteen väistämättä nykyisen kappelirakenteen tarkastelu. Tässä suhteessa vaalitulos ja ehdokasasettelu saattaa siis tietää huonoa kappelien puolesta puhujille.

Lisäksi valtuusto nimeää työryhmiä ja kappelineuvostot. Näihin ei perinteen mukaisesti juuri vaalitulos vaikuta, kuin lähinnä puheenjohtajuuksia mietittäessä. Erityisesti työryhmissä jäseninä on paljon seurakuntalaisia, jotka ovat mukana vain puhtaasti vapaaehtoistoimijoina. Työryhmät kun ovat nimensä mukaisesti vain työrukkasia.

Historiaakin tehtiin

Käydyt vaalit jäävät historiaan myös ensimmäisenä, kun valtuuston suurimmaksi ryhmäksi nousee selkeästi ei-poliittistaustainen ryhmä. Eriväristen ja kovasti suurentavien silmälasien läpikatsottuna kyseiseltä listalta löytyy ainakin kolmea, jopa neljää puoluepoliittista taustaa. Näin ollen ryhmä ei ole ainakaan yksittäisen puolueen agitoima ehdokaslista.

Poliittinen linkki seurakunnan hallinnon ryhmien ja puolueiden välillä on ollut perinteisesti hyvin löyhä. Esimerkiksi vain harva seurakunnan luottamushenkilö on ollut niin sanottu jäsenkirjapoliitikko.

Tämä suuntaus todennäköisesti vain vahvistuu jatkossa. Samoin käy ajan kanssa – tai on jo osin käynyt – osuuskaupan ja osuuspankkien vaaleissa.

Jukka Huikko

Kirjoittaja on Joutsan Seudun tuottaja, joka toimi aikanaan kahdeksan vuotta Joutsan seurakunnan luottamustehtävissä.

 

Oikaisu – 27.11.2018

Toisin kuin viime viikolla julkaistussa JS analyysissä kirjoitettiin, valitaan Joutsan seurakunnan kirkkoneuvostoon alkavalle valtuustokaudelle seitsemän jäsentä, ei yhdeksän jäsentä. Muutos ohjesääntöön on tehty hiljattain.

Artikkelia saattoi myös tulkita siten, että seurakunta voisi valita kirkkovaltuuston koon. Näin ei ole, vaan kirkkovaltuuston koko määräytyy seurakunnan jäsenmäärän mukaan. Näin ollen mainittu 17 paikkaa ei ole mahdollinen vaihtoehto lainkaan ja todennäköisimmin seuraavissa vaaleissa valittavan valtuuston koko on 15 paikkaa. Analyysin lähtökohta oli kuitenkin verrata, mikä olisi sopiva paikkamäärä saatuun ehdokasmäärään suhteutettuna.

Analyysi korjattu em. osin.