Kotihoidon palveluseteliä koskeva Joutsan kunnan kotihoidon ja Joutsan Palvelukotiyhdistyksen yhteinen pilottihanke on parhaillaan loppusuoralla. Toukokuussa alkaneen ja vuoden lopulla päättyvän kokeilun tarkoitus on ollut testata palveluseteliä palvelukotiyhdistyksen vuokra-asunnoissa asuvien kotihoidon asiakkaiden palvelujen tuottamisessa.

Kokeilussa on ollut kyse Joutsan Palvelukotiyhdistyksen toiminnanjohtaja Tiina Rengon mukaan pääasiassa säännöllisestä kotihoidosta, mutta pieneltä osin myös tilapäisestä kotihoidosta. Kokeilua varten rekrytoitujen neljän uuden työntekijän tehtäviin ovat kuuluneet Rengon mukaan kaikki kotihoidon tehtävät.

Kokeilu käynnistettiin keväällä kunnan ja palvelukotiyhdistyksen välisillä neuvotteluilla.

– Meillä oli alussa hyvä parin kerran tapaaminen, jossa sovittiin siitä, miten kunnan kotihoidon henkilöstö ja meidän henkilöstö työskentelee tässä jonkin aikaa yhdessä, että päästään tutustumaan asukkaisiin ja löytämään aluksi ne heidän käytänteet. Vaikka olisikin sitten niin, että luodaan omat, taustoittaa Renko.

 

Kokeilun Tiina Renko näkee sujuneen erittäin hyvin, joskaan haasteilta ei ole täysin vältytty. Yhtenä haasteena oli uusien työntekijöiden rekrytointi. Se ei ollut Rengon mukaan helppoa hoitohenkilöstön ollessa niin sanotusti kortilla.

Myös palveluseteliin liittyvän informaation välittäminen oli oma haasteensa. Rengon mukaan tehtävä kuuluu periaatteessa kunnalle, mutta käytännössä palvelukotiyhdistyskin on saanut selvitellä asukkaille ja heidän omaisilleen palvelusetelin yksityiskohtia.

Epäselvyyksien ja päällekkäisyyksien sekä työnjaon järkevyyden vuoksi palvelusetelin saaneen asiakkaan koko prosessi tulee Rengon mukaan avata ja kuvata ymmärrettävästi myös asiakkaalle.

– Vanhustenhoidon asiakasmaksut tuntuvat kuntalaisista sekavilta, eikä eri kuntien maksuja pysty vertailemaan keskenään. Vanhustenhoidon asiakkaat tarvitsevat jatkossa vahvaa palveluohjausta ja mahdollisuuden olla paremmin mukana heitä koskevissa päätöksissä ja muutoksissa. Ennen pilotin päättymistä kunnalla ja palvelukotiyhdistyksellä on vielä tapaamisia, joissa pureudutaan edellä mainittuihin haasteisiin, sanoo Renko.

 

Kotihoidon palvelusetelikokeilua on ohjannut sääntökirjaluonnos, jota perusturvalautakunta on kokeilun aloittamisen jälkeen viilannut ja jonka pohjalta se hyväksyi äskettäin kotihoidon palvelusetelin sääntökirjan käyttöönotettavaksi. Niin luonnos kuin sääntökirjakin sisältävät kunnan asettamat vaatimukset toiminnalle.

Tiina Renko pitää hyvänä sitä, että toimintaa ohjaavat määräykset ja lainsäädäntö ovat tietyllä tapaa tiukkoja. Se on hänen mukaansa asiakkaan etu.

– Tarkoitus on valvoa ja pitää huolta siitä, että näiden ikäihmisten asiat ovat kunnossa ja heitä hoidetaan asiallisesti ja he saavat arvokkaan elämän myös ikäihmisenä, hän muistuttaa.

Palvelukodin vuokra-asuntojen asukkaille Renko näkee kokeilun olleen nimenomaan eduksi, sillä nämä ovat saaneet asioida koko ajan samojen henkilöiden kanssa. Tuttuus on Rengon mukaan tärkeää.

– Meidän kaikkien kannalta – omaisten, asukkaiden, henkilöstön ja minun – on hirveän tärkeää, että asukas tunnetaan ja että henkilöstö on pitkäaikaista ja sitoutunutta. Se on semmoista kokonaisvaltaista se ikäihmisen huolenpito. Ihminenhän ei ole pelkkää verenpainetta ja vaippaa, muistuttaa Renko.

Asukkaiden lisäksi hän kokee myös palvelukodin henkilöstön hyötyneen kokeilusta.

– Se on saanut varmaan meidät kaikki ja varsinkin pitempään täällä työskennelleet henkilöt näkemään asioita vähän uudella tavalla ja se on myös tuonut säpinää tähän koko toimintaan. Ehkä sellaista on vähän kaivattukin.

Kokeilun päätyttyä palvelukotiyhdistys aikoo hakeutua kotihoidon palvelusetelituottajaksi. Yhdistys toimii jo ennestään tehostetun palveluasumisen palvelusetelituottajana 11-paikkaisen ryhmäkotinsa osalta.

 

Joutsan Palvelukotiyhdistyksen toiminnanjohtaja Tiina Rengon mukaan yhdistyksen ja Joutsan kunnan yhteinen kotihoidon palvelusetelin kokeiluhanke on sujunut erittäin hyvin.

Tiina Rengolla on pitkä kokemus sosiaalialan esimiestyöstä

Joutsalainen Tiina Renko aloitti huhtikuussa Joutsan Palvelukotiyhdistyksen toiminnanjohtajana. Alkuun Renko työskenteli rinnakkain edellisen toiminnanjohtajan kanssa, mutta tämän jäätyä juhannuksen jälkeen lomien kautta eläkkeelle hän on vastannut tehtävästä yksin.

Renko ei ole palvelukotiyhdistyksessä varsinaisesti uusi kasvo, sillä hän toimi aiemmin pitkään yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana. Yhdistykseen hän tuli alun perin mukaan sen vuoksi, että häntä pyydettiin.

– Tiedettiin varmastikin, että olen tehnyt pitkään sosiaalialan työtä. Ja kun olen toisella paikkakunnalla tehnyt, niin ehkä sitten vähän laaja-alaisemmin, sanoo runsaat 25 vuotta sosiaalialan esimiestyötä kunta- ja kaupunkisektorilla tehnyt Renko.

Rengon työura on vammaispuolelta, tosin hän on työskennellyt silläkin saralla osin myös vanhusten parissa. Työ on ollut esimiestyötä pienissä ja isoissa työyhteisöissä. Renko sanoo pitäneensä työstä vammaisten ja kehitysvammaisten sekä heidän sidosryhmiensä parissa, mutta siirtyneensä kuitenkin nykyiseen työhönsä arveltuaan, että voisi tuoda työ- ja koulutushistoriansa kautta Joutsan palvelukotiyhdistyksen toimintaan niin sanotusti uusia tuulia.

– Vammaispalvelujen ja varsinkin kehitysvammapalvelujen lainsäädäntö on niin kehittynyttä ja hyvin organisoitua, että olen saanut tosi paljon siitä työkokemuksesta hyötyä tänne puolelle. Tietoa, taitoa, vinkkejä ja ratkaisuja monellakin tapaa. Koen sen työkokemuksen erittäin hyvänä. Katson ehkä sitä kautta myös asioita pikkuisen toisesta vinkkelistä, ehkä vähän tyypilliselle vanhuspuolelle eri tavalla.

Koulutukseltaan Renko on sosionomi ja työnohjaaja ja hän opiskelee parhaillaan psykoterapiaa Jyväskylän yliopistossa.  Toiminnanjohtajan rooliaan hän kuvaa moninaiseksi; hän on käytännössä kaikessa mukana ja toimii niin asukkaiden, heidän omaistensa kuin sidosryhmienkin kanssa. Se, että voi olla kaikessa mukana, on Rengon mukaan mielenkiintoista ja hyvin palkitsevaa.

– Sen voi konkreettisesti tuntea, että olet mukana toiminnassa.

 

Pienet toimijat pitävät palvelusetelituottajalle asetettuja vaatimuksia liian tiukkoina

Joutsan kunnan päätös ottaa vanhuspalveluissa käyttöön tuetun kotona asumisen palveluseteli herättää osin kritiikkiä kotihoidon palveluja tarjoavissa yksityisissä yrittäjissä. Vaikka seteliä on sinänsä jo toivottu, palvelujen tuottajalle asetettuja vaatimuksia pidetään kuitenkin Joutsan Seudun saamien tietojen mukaan varsinkin monissa pienissä yrityksissä liian tiukkoina.

Joutsan Seutu kysyi kahdelta paikalliselta kotihoidon palveluja tarjoavalta yritykseltä, millaisia ajatuksia kotihoidon palveluseteli herättää ja aikovatko yritykset hakeutua palvelusetelituottajaksi.

Päätoimialansa eli jalkojen terveydenhoidon ohella kotihoitopalveluja tarjoava Hyvinvointi- ja terveyspalvelu Hanna Ojala ei aio yrittäjä Hanna Ojalan mukaan hakeutua kotihoidon palvelusetelituottajaksi. Ojala sinänsä pitää palvelusetelin käyttöönottamista hyvänä asiana ja sanoo kiinnostuneensa aluksi mahdollisuudesta toimia palvelusetelituottajana. Jo aiheen tiimoilta järjestetyssä infotilaisuudessa hän kuitenkin totesi, ettei hänellä ole resursseja hakeutua palvelusetelituottajaksi.

– Tilaisuuden edetessä asia tuntui pienestä yksinyrittäjästä niin monimutkaiselta sääntökirjan kaikkineen kohtineen, kriteereineen ja vaatimuksineen, ettei resurssini millään yksin riitä siihen rumbaan, mitä palvelusetelintuottajalta vaadittaisiin. Tarvitsisi palkata sihteeri paperihommiin, että ehtisi itse tehdä varsinaisen työn ja nimenomaan ehtisi tehdä työn laadukkaasti, rauhassa ja asiakaslähtöisesti. Eikä olisi kiire kirjaamaan ja raportoimaan, sanoo Ojala.

 

Myöskään muiden palvelujensa ohella kotisairaanhoitoa ja hoivapalveluja tarjoava Jokita ei aio tässä vaiheessa Tarja Toivosen mukaan hakeutua kotihoidon palvelusetelituottajaksi. Syynä siihen on Toivosen mukaan se, ettei yrityksellä ole vielä riittävästi tietoa palvelusetelistä, eikä se nykykriteereillä edes voi hakeutua palvelusetelituottajaksi – aivan kaikki sääntökirjassa luetellut hyväksymiskriteerit kun eivät täyty.

Toivonen katsoo vaatimusten olevan tehty enemmänkin asumispalveluille, puhutaanhan niissä ympärivuorokautisten sosiaalipalvelujen antamisesta. Yhtenä esimerkkinä vaatimuksista hän nostaa esille sen, että palvelusetelituottajalla pitäisi olla sairaanhoitaja käytettävissä päiväaikaan. Se ei ole Toivosen mukaan Jokitan kohdalla viikonloppuisin mahdollista.

– Olisi mielenkiintoista tietää, mitenkä tämä toteutuu tällä hetkellä esimerkiksi palvelutaloissa. Ei sielläkään ole sairaanhoitajaa koko ajan, huomauttaa Toivonen.

Pienten toimijoiden kannalta hän näkee ongelmana myös vaatimuksen potilasasiakirjajärjestelmästä. Pienillä toimijoilla ei hänen mukaansa ole taloudellisista syistä mahdollisuutta siirtyä mihinkään asiakastietojärjestelmään, esimerkiksi Efficaan. Muutenkin Toivonen pohtii palvelusetelituottajalle toiminnasta koituvia kustannuksia.

– Jotkut kustannuksista ovat isoja pienille yrityksille. Esimerkiksi lupamaksu terveydenhuoltopalveluista on Jokitalle sama kuin suuremmillekin tuottajille. Asiakasmäärät ovat kuitenkin erilaiset, sanoo Toivonen.

Hän kuitenkin uskoo, että kotihoidon palveluseteli sopisi paremmin myös pienten yrittäjien kuvioihin, mikäli pienille toimijoille asetettaisiin erilaiset kriteerit kuin mitkä ne nyt ovat. Jos kriteereitä lähdettäisiin muuttamaan, Toivonen pitää tärkeänä palveluntuottajien kannan huomioonottamista.

– Meiltä palveluntuottajilta voisi kysyä asioista myös, yhteistyöllähän näitä asioita saadaan hyvin hoideltua asiakkaan parhaaksi.

Tarja Kuikka