Joutsan yhtenäiskoulun työskentelyä on johtanut nyt reilun kolmen kuukauden ajan rehtori Arto Juntunen. Tohmajärveltä Joutsaan muuttanut 55-vuotias Juntunen aloitti työssään elokuun alussa.

Kuluneena aikana hän ehtinyt muodostaa hyvän kuvan seutukunnan oppilasaineksesta.

– Pääsääntöisesti erittäin mukavia ja reippaita, niin perusopetuksen oppilaat kuin lukion opiskelijatkin. Minulla on valoisa käsitys heistä.

– Opettajainhuoneen työtoverit taas ovat näyttäytyneet työhönsä sitoutuneilta ja monessa mukana olevilta. Voin sanoa hämmästyneeni, että kuinka monessa projektissa koulu onkaan mukana, kertoo rehtori Juntunen.

Hän on valmistunut historian ja yhteiskuntaopin lehtoriksi Joensuun yliopistosta vuonna 1986. Pääosan urastaan Juntunen on tehnyt tähän asti tehnyt lukiolaisten parissa, osin myös yläkoululaisten kanssa. Alakoulu on hänelle uusi tuttavuus. Viimeiset kymmenen vuotta kuluivat Tohmajärvellä lukion rehtorina ja sivistysjohtajana. Rehtorin tehtävistä Juntusella on kaiken kaikkiaan reilut 20 vuoden kokemus.

– Alakoulusta voisinkin kertoa, että minulle valkeni tänä syksynä, kuinka erilaisia voivat olla lukiolaisen ja pienen alakoululaisen tarpeet. Oppilaskunnan hallitus vieraili luonani ja sen nuorimmat jäsenet esittivät, että saisiko koulun pihalle kasan pehmeää hiekkaa ja risuja leikkimistä varten. Siinä ihan herkistyi, naurahtaa Juntunen.

Joutsan yhtenäiskoulu on perusopetuksen koulu, jossa opiskelevat luokat 1-9. Koulussa on kaikkiaan lähes 300 oppilasta sekä yhdessä lukion kanssa noin 30 opettajaa. Koulun tulevaisuuden hän näkee vahvana arkityötä tekevänä yhteisönä, josta lukio erottuu hyvänä yleislukiona, jossa opiskelleet saavat kirjoituksista kohtuullisen hyviä tuloksia.

– Maaseutulukioissa ne sankarityöt tehdään. Jos johonkin kaupunkien lukioihin pääsee vain ysin keskiarvolla, niin helppoa sellaisessa tilanteessa on saavuttaa hyviä opetustuloksia. Kun seiskan porukasta tehdään väkeä, joka saa ylioppilaskirjoituksista hyviä tuloksia, niin siinä vasta näkee opetuksen tason, toteaa Juntunen.

Joutsan erityispiirre on, että yksi henkilö johtaa koko yhtenäiskoulua. Ennen lukiota, yläkoulua ja alakoulua johti kukin oma rehtorinsa. Hallinnollisen työn määrä on pysynyt kuitenkin vakiona, vaikka rehtoreita on nyt yksi kolmen sijaan.

– Sen näkee siinä, että aika ei tahdo riittää mitenkään, ei riitä kellossa tunnit. Apulaisrehtoreita tarvitaan avuksi vähintään yksi täydellä työpanoksella, alleviivaa Juntunen.

Tänä päivänä koulumaailmassa on paljon muutakin kuin perinteistä opettamista. Oppimista tapahtuu paljon myös erilaisten projektien kautta, etenkin kansainvälisyysasioissa.

Juntunen antaa tästä esimerkiksi hankkeen, jossa vahvistetaan nuorison demokratiakäsitystä ja vaikuttamista demokratian kautta. Joutsan yhtenäiskoulu on mukana EU:n Erasmus+ KA2 -hankkeessa yhdessä viiden muun eurooppalaisen koulun kanssa. Projektin teemana on Defending Europe – Teaching Democracy. Hankkeen koordinaattorina toimii Sophie Von Brabant -Schule Saksasta, Marburgin kaupungista. Muut kumppanit ovat Portugalista, Ranskasta, Kreikasta ja Kyprokselta.

Minkälainen Juntunen sitten haluaa olla työyhteisön johtajana?

– Haluan olla keskusteleva ja kuunteleva. Ihmisillä on aina asiaa, kun he tulevat rehtorin juttusille. Heitä pitää kuunnella, mutta kun on päätöksen aika, niin päätös pitää tehdä. Parempi huono päätös kuin ei päätöstä ollenkaan. Jos päätöstä pitää korjata, niin myönnetään se ja korjataan, eikä sysätä vastuita muiden hartioille. Johtajan vastuu on jakamaton, pohtii Juntunen.

Suhteessa oppilaisiin hän korostaa, että koulu tekee kasvatusta elämää varten. Hölmöilyistä joutuu edelleenkin juttelemaan rehtorin kanssa, ja tilanteen mukaan hölmöilijöihin käytetään tepsiä keinoja, kunkin persoona huomioiden. Tässä ratkaisee pelisilmä.

– Oppilaiden hölmöilyt pitää osaltaan myös hyväksyä, elämäähän ne ovat. Minun ja opettajien tehtävänä on sitten fiksata nuoret oikealle tielle, että hölmöilystä otettaisiin myös opiksi.

Vapaa-aikansa Juntunen käyttää kirjallisuuteen sekä metsästykseen, ja näiden lisäksi maanpuolustus on lähellä entisen rauhanturvaajan sydäntä. Joutsasta käsin on myös kätevää vierailla eteläiseen Suomeen asettuneiden lasten luona.

Janne Airaksinen