Olavi Virran elämästä on tehty monta kirjaa, mutta ehkä liikuttavin on hänen tyttärensä Ilse Virran tekemä kirja, ”Isäni Olavi Virta”, joka on ilmestynyt tänä syksynä. Parhaillaan elokuvateattereissa esitetään Timo Koivusalon ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, joka perustuu Olavi Virran elämään. Elokuva vilisee eturivin suomalaisia laulajia, säveltäjiä ja soittajia. Se oli sitä aikaa kun musiikki oli kuunneltavaa ja laulajat osasivat laulaa.
Kirjan liikuttavin kohta on mielestäni se, kun Olavi Virran äiti sanoo Ilse-tyttärelle, ”sinä et ole Olavin tytär”. Se piti paikkansa ja vanhempien piti jossain vaiheessa kertoa se tyttärelleen. Olavi Virran äiti oli mustasukkainen ainoasta pojastaan ja kirjan sekä elokuvan mukaan myös Olavi Virran vaimo kärsi tästä asiasta. Olavi Virran vanhemmat olivat eronneet ja heidän välistä suhdettaan kuvaa se, että Olavi oli ostanut sukuhaudan salaa äidiltä Malmin hautausmaalta, johon oli tarkoitus haudata Olavi Virran vanhemmat. Olavi Virran äiti ei kuollessaankaan tiennyt, että hänet haudataan miehensä Juhon viereen. Nyt siellä nukkuu Juho Oskari ja Ida Maria sekä Oskari Olavi ja vuonna 2011 kuollut Pauli Virta.
Elokuvasta on kirjoitettu aika negatiivisia arvosteluja, mutta en ota niihin kantaa. Olavi Virran vaimo, Irene, noussee elokuvan pääosaan heti Olavi Virran jälkeen. Hän hoiti T:mi Olavi Virran levykauppoja, kun itse mestari oli esiintymässä. Hän hoiti myös neljää lastaan ja silitti miehensä paidat ja housut sekä yritti hoitaa myös miehensä raha-asioita.
Elokuvassa esitetään muutamia Olavi Virran ikivihreitä. Ehkä sykähdyttävin on kohtaus, kun vuonna 1967 juhannusaattona Köröskosken lavalla Olavi Virta (elokuvassa Raimo Grönberg) laulaa kappaleen ”Kuolleet lehdet” C-mollista.
Itse opin tuntemaan Olavi Virran vuonna 1969 kun olin mukana järjestämässä tansseja kotikuntani Luhangan Tammijärvellä. Tapasin Olavi Virran heinäkuussa Rutalahden Letkaliiterillä, jossa hän esiintyi Lasse Laineen orkesterin kanssa. Samana vuonna elokuun 22. päivänä Olavi Virta saapuikin legendaarisen Tammijärven Tammisuojaan, jossa olivat sitä ennen esiintyneet Tauno Palo, Vili Vesterinen ja Tapio Rautavaara.
Näin jälkeenpäin voin todeta, että Lasse Laineen orkesterille maksettiin 250 markkaa ja Olavi Virralle 150 markkaa. Syksyn 1969 aikana kyseisessä paikassa esiintyivät myös Markus Allan orkestereineen ja Dallape orkesteri laulusolistina Kalevi Korpi. Markus Allanin orkesterin palkkio oli yhteensä 250 markkaa ja koko Dallapen-orkesterin palkkio oli 650 markkaa. Juhani Koskenniemi, Tammen silloinen taloudenhoitaja sanoi, että Olavi Virran palkkioista ei tingitä.
Kaikista muista palkkioista tingittiin, mutta ei mestarin palkkiosta.
Olavi Virta ja orkesteri yöpyivät kotonani ja koska isäni oli samanikäinen Olavi Virran kanssa, riitti jutun aiheita, varsinkin kun isäni myös hyvä viulunsoittaja. Olavi Virta totesikin, että viululla hän aloitti musiikkiopinnot, koska Olavi Virran isä oli myös viulunsoittaja. Monta muuta juttua voisin kertoa, mutta on eräs asia johon haluan lopettaa juttuni. Äitini teki normaalia maukasta maalaisruokaa ja perunat keitettiin kuorineen kattilassa. Olavi Virran sairauden takia, hänen kätensä hiukan vapisivat ja perunoiden kuoriminen oli aika hankalaa. Kun näin tilanteen, sanoin ”minä voin kuoria mestarin perunat”.
Arvoisa Joutsan Seudun lukija, olen tehnyt tämän jutun vanhempieni kunniaksi, jotka nukkuivat pois 30 vuotta sitten.
Raimo Sievänen
Loading ...
