Luin kasvavalla mielenkiinnolla Vaihelan vaiheita sukupolvien ketjussa -kirjaa (Esko Manninen ja Leena Riitaoja, ilm. kesä 2018). Ensinnäkin kirjan tekstit ovat eläviä ja monipuolisia sekä pitkältä ajalta. Lisäksi asiat ovat mielenkiintoisia, osa suorastaan poikkeuksellisia!

Selville käy, että Vaihelassa on useamman sukupolven ajan ollut aikaansa edellä olevia, avarakatseisia, uudistusmielisiä ja uusia käytäntöjä löytäneitä isäntäpareja! Eikä vähiten tämä nykyinen vanhaisäntä ja -emäntä!

Lisäksi on ollut emäntiä, jotka ovat pitäneet tarkkaa kirjaa talon asioista. Erilaisten pitojen tarjoomukset ja monet elämän tapahtumat on kirjattu talteen. Ja nämä muistiinpanot ja päiväkirjat on säilytetty hyvin! Niistäkin on kirjan tekijöillä ollut mistä ammentaa.

Olen syntyisin Heinikasta, seudulta, joka aikoinaan oli torpparisuhteessa Vaihelaan. Maantietä kilometrejä tulee jonkun verran, linnuntietä vähemmän. Vaihelan laajat maa-alueet rajoittuivat/rajoittuvat edelleen entisen mummolani rajaan.

Kaikki muu onkin sitten kauempana! Heinikka sai sähköt v. 1972. Olen lähtenyt kotoa öljylampun tuikkeesta nk. maailmalle vuonna 1963. Vaihelassa oli sähköt 1920-luvun lopulla. Historia kertoo, että 1920-luvulla Suomessa oli suurimmissa kaupungeissa käytössä sähkö ja maaseudusta noin viidenneksellä. Suomen ensimmäiset sähkövalot sytytettiin Finlaysonin tehtailla 15.3.1882.

Vaihelan isäntä osti Ford-merkkisen auton 1928 ja pelloilla oli käytössä hevosvetoinen niittokone. Sähkökäyttöinen puimakone mainitaan vuodelta 1929. Leikkuupuimurikauteen siirryttiin 1950-luvulla ja hevosista luovuttiin 1957! Traktorivoima jylläsi. Ja luonnollisesti telefoonerattiin ensimmäisten joukossa. Samoin juokseva vesi, vesiklosetti ja kylpyhuone kuuluivat edistykselliseen elämään.

Ja Vaihelassa kirnuttua voita vietiin aina Englantiin asti!

Luhangan Aholassa oli keskuslämmitys 1930-luvulla. Vuonna 1920 valmistui silloiseen Espoon kauppalaan Muuralan sairaala. Sairaala varustettiin keskuslämmityksellä. Se oli uusinta uutta jopa niin, että siihen ihmeeseen käytiin tutustumassa eri puolilta maata.

Koulutusta on Vaihelassa pidetty tärkeänä. Kun Joutsassa eikä lähelläkään ollut sopivia opinahjoja lapsille ei etsitty koulukortteeria etäämpää vaan koko perhe muutti 1935 Nurmijärvelle koulujen luo! Asumisen ja toimeentulon vuoksi ostettiin kaksi maalaistaloa! Tässä on kysytty edistyksellistä mieltä, varallisuutta ja uuden pelkäämättömyyttä. – Paljon aikaisemmin suku oli edistänyt Pappisten kansakoulun aikaansaamista.

Sen lisäksi että näissä monissa ns. nykyajan mukavuuksissa oli oltu ajan hermolla ja jopa etunenässä, on ollut jaksamista ja osaamista toisillekin jakaa. Kaikki harjottelijat, jotka ovat saaneet oppia Vaihelan emänniltä, heitä on paljon! Ja aivan oma lukunsa on maatilamatkailun – taas etunenässä – aloittaminen ja kehittäminen niin että kotimaisten vierailijoiden lisäksi tulijoita riitti laajalti maailmalta.

Edistyksellistä oli myös, kun 1920-luvulla Vaihelan silloinen emäntä kirjoitti Pienokaisesta kansalaiseksi -kirjaan syntymättömälle lapselleen miten häntä odotetaan ja millaisin tuntein, sitten aikanaan myös synnytyksestä. Harvassa taisi ne lapset olla vielä 1950-luvullakaan, joille vanhemmat kertoivat mistä lapset tulevat. Saunasta löydettyjä tai taivaasta pudonneita tässä ollaan.

Oli antoisaa tutustua Vaihelan vaiheisiin kirjan muodossa. Lapsena – ja myöhemminkin – Vaihela on tullut keskusteluissa esille. Vaihelan mäkeen mentiin kesäisin mustikkaan – siis siihen mummolan rajapinnassa olevaan metsikköön. Ja Vaihelan karannut koira oli kerran kotimökkini pihapiirissä kai parisen viikkoa ennen kuin selvisi kenen se on. Joku mies haki sitten koiran autolla pois.

Kirja kulukoon muidenkin lukijoiden käsissä ja herättäköön mielenkiintoa yleisemminkin paikallishistoriaan ja kotiseutuun ja vaikka omankin suvun vaiheisiin!

Eeva Luoto
Espoo

 

Tagged with →