Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa on vapaaehtoisten kansalaisten muodostama verkosto, jonka hälytysryhmät tukevat viranomaisia kriisitilanteissa. Yleisin ja tunnetuin tällaisista kriisitilanteista on kadonneen henkilön etsiminen. Usein kadonnut on muistisairautta poteva ikäihminen tai sitten eksynyt pieni lapsi.
Joutsan Vapepa koulutti tätä varten väkeä peruskurssilla sunnuntaina Pitkäniemessä Marjotaipaleen kylällä. Läsnä oli uusia vapaaehtoisia sekä kokeneita konkareita.
Joutsan osaston päällikkö on Markku Arpiainen, ja osasto on perustettu vuonna 2006. Etsintätehtävät eivät jakaudu tasaisesti, joku vuosi ei ole yhtään, kun jonain vuonna niitä on ollut kolme. Tärkeintä kuitenkin on, että toistaiseksi kaikki etsittävät ovat löytyneet. Tämän kaiken suurta merkitystä hetkeksi kadonneille ja heidän omaisilleen ei voi kyllin korostaa.
– Koulutuksen ja paikallisosaston tarkoitus tähtää siihen, että omalla seutukunnalla toimitaan itsenäisesti ja apua tarvittaessa pyytäen. Tietysti rajoja ei aseteta, ja kukin voi halutessaan osallistua etsintöihin missä päin Suomea tahansa.
– Tänä vuonna ei ole vielä ollut yhtään etsintää. Vuonna 2017 niitä oli kolme, joista kaksi tapahtui maastossa ja yksi autoilla. Viimeksi mainittua tuettiin helikopterilla ja lentokoneella. Yksi maastoetsinnöistä oli toistaiseksi suurin osastomme alueella, sillä siinä oli mukana 94 henkilöä, kertoo Arpiainen.
Verkostossa on mukana paljon paikallisia kumppaneita kuten SPR, reserviläiset, metsästäjäyhdistyksiä ja moottorikelkkailijoiden yhdistys Lumikissat. Eli ylipäänsä paljon tavallisia kuntalaisia. Joutsan Vapepa-osasto saa liikkeelle noin 30 hengen koulutetun etsintäjoukkueen, joista noin viisi lähtee tarvittaessa välittömästi tehtävään.
Optimaalinen etsintäryhmä on noin viiden–seitsemän hengen vahvuinen, joista yksi Vapepa-koulutettu osaa johtaa ryhmää ja jolla on apuna toinen peruskoulutettu etsijä. Loput ryhmästä voivat olla sitten tavallisia kansalaisia, jotka pystyvät hyvin toimimaan etsintätehtävässä ilman sen kummempaa koulutusta, ja mukavana plussana on, jos joku heistä hallitsee suunnistamisen näppärästi.
Käytetyimmät kadonneen etsintämenetelmät ovat näkötuntumaharavointi, partioetsintä ja reittiharavointi jalan ja autolla. Näkötuntumaharavointi on yleisin, ja siinä mennään avorivissä maastossa. Seuraavaksi yleisin tehtävä on partioetsintä.
Sunnuntaina Pitkäniemen etsinnän peruskurssilla Vapepa koulutti siten käytännössä myös runkohenkilöstöä, joiden avulla etsintäjoukkoja voidaan vahventaa paljonkin yli mainitun 30 hengen, mikäli tilanne sitä vaatii. Pari vuotta sitten Toivakassa katosi lapsi, jota etsi yli 200 henkeä, ja tilanne päättyi onnellisesti.
Tällä hetkellä Joutsan Vapepa-osasto tarvitsee erityisesti maastojohtajia ja sihteereitä. Johtajan tulee tarvittaessa pystyä vetämään etsintäjoukkuetta ja osata pikakouluttaa vapaaehtoisia etsintätehtäviin. Toinen tärkeä henkilö on sihteeri, joka kirjaa saapuneet ja lähteneet henkilöt ja ryhmät sekä antaa esitiedot tehtävästä.
Etsintäryhmä valmistautuu etenemään maastossa käyttäen näkötuntumaharavointia.
Janne Airaksinen
Tältä näkötuntumaharavointi näyttää käytännössä. Reitillä olevat piilopaikatkin tarkistetaan, kuten kuvassa näkyvien veneiden alustat.
Vapepa-kouluttaja Jari Tuukkanen veti lauantain koulutuksen Pitkäniemessä Suonteen takana Marjotaipaleen kylällä.
Katso video Vapepa-koulutuksesta:
Loading ...
