Etsimisen ja löytämisen jännitystä, kotiseudun historiaan uppoutumista, luontoelämyksiä ja liikuntaa. Kaikkea tätä tarjoaa metallinpaljastinlaitteella tehtävä metallinetsiminen, joka on nykyään kasvava harrastus. Kuva monien seutujen esihistoriasta on tarkentunut huomattavasti, kun metallinpaljastinta käyttävä harrastaja on tehnyt löydön.

Heti alkuunsa on todettava, että metallinetsijän aarre ei käytännössä suinkaan ole arkullinen kultaa tai edes se kuuluisa rautakautinen miekka. Mika Järvinen harrastaa metallisetsimistä Joutsassa yhdessä poikansa Esko-Tuomaksen kanssa. Heidän yleisimmät löytönsä ovat hevosen kenkiä ja valjaiden metalliosia, vanhoja kolikoita ja aseiden ampumatarvikkeiden hylsyjä.

Metallinpaljastimiin voi halutessaan investoida suurenkin summan rahaa. Peruspaketin saa noin 700–1.300 eurolla. Järviset aloittivat viime vuoden syksyllä harrastuksensa hieman halvemmilla malleilla, ja nyt heillä on hankittuna noin tonnin maksavat XP Deus -merkkiset metalllinpaljastimet.

Metallinpaljastin on varsin kevyt ja koostuu hiilikuituisesta varressa, kelasta ja keskusyksiköstä. Noin kännykän kokoinen keskusyksikkö näyttää tietoja, kun varren päässä oleva kela paljastaa maan uumenissa olevia metalliesineitä sähkömagneettisen induktion avulla. Kuuluvin merkki laitteen toiminnasta ovat merkkiäänet, jotka muuttuvat kohteen koon mukaan.

Esineen löytämissyvyys on suoraan verrannollinen kelan halkaisijaan.

– Meidän laitteilla kolikot löytyvät 20–30 sentin syvyydestä. Yksi mielenkiintoinen peltolöytö oli 1800-luvun alun vyönsolki, niin sanottu leijonasolki, joka on ollut sotilaan asussa. Sitten on tullut esille useita Ruotsin vallan aikaisia äyrejä sekä vanhoja markkoja ja pennejä. Poika löysi Porkkalan suunnalta kesällä musketin kuulan, luettelee Järvinen mielenkiintoisimpia löytöjä.

Suomessa metallinetsimen hankinta ja käyttö ei ole luvanvaraista, mutta muinaismuistoalueilla ei saa etsiä, eikä tietenkään häiritä ihmisten kotirauhaa. On kuitenkin hyvien tapojen mukaista hankkia aina lupa maanomistajalta. Tämä tulee väistämättä eteen, koska metallinetsijä haluaa tietysti kaivaa löytönsä päivänvaloon.

Järvinenkin on kysynyt luvat kolmelta maanomistajalta heidän peltojensa etsintäkäyttöön. Hän pitää jäljet mahdollisimman huomaamattomana. Muinaismuistokohteisiin Järvinen pitää 200 metrin etäisyyden.

Harrastus on kiehtova yhdistelmä paikallishistoriaan perehtymistä ja uusinta tekniikkaa. Jotta löytää otolliset alueet, täytyy tietää ensiksi tutkia, missä on ollut vanhaa asutusta. Internetin karttaohjelmilla saa vihiä maan muodoista ja lisää vinkkejä paikallishistoriateoksista, muinaisjäännösrekistereistä sekä vanhoista kartoista. Ennakkotyö maksaa aina vaivan.

Jos sitten löytää jotain, on olemassa hyviä oppaita esimerkiksi vanhoista rahoista. Myös internetin yhteisö auttaa selvittämään löydöksen laadun.

– Tämä siitä mukavaa, ettei koskaan tiedä mitä mielenkiintoista löytää. Ja pääsee samalla ulkoilemaan ja näkemään luontoa, tiivistää Järvinen.

Yläkuvassa Mika Järvinen ja Esko-Tuomas Järvinen, jotka olivat tällä viikolla Pekkasten suunnalla tekemässä peltoetsintää metallinpaljastimilla.

Janne Airaksinen

 

Kaksikon löytöihin kuuluu kolikoita 1700-luvulta lähtien, vyöhön tarkoitettu leijonasolki ja musketin kuula.

 

Katso video metallinetsinnästä:

 

Tagged with →