Olen seurannut keskustelua lehdessänne ja totean seuraavaa: Meillä jokaisella on oikeus sanan ja mielipiteen vapauteen, niin Tiina Edelmannilla kuin Leistilläkin ja mitä tulee näiden muutaman ulostuloon, että Hartolassa on kaikki hyvin, on niin syvältä, ettei sillä ole tolkun määrää. Täällä ei ole mikään hyvin: nuorisorikollisuus rehottaa, huumebisnes rehottaa ynnä muuta, mutta kun jotkut haluavat sulkea silmänsä epäkohdilta ja samoin nämä muutamat uhkaavat jopa valtuutettuja olemaan hiljaa muun muassa monista homemörskistä, joita kunnassamme on.
Minä olen niin aikanani valtuutettuna oppinut sanomaan suoraan ja minä en nöyristele. Äitivainajani sanoi aina: ”Samanlaisen paskan pönttöön tekee, olkoon sitten herra tai tavallinen ihminen”.
Olin kunnassa pidetty kodinhoitaja. Raaka työpaikkakiusaus vei minulta työn ja elämän useaksi vuodeksi ja kun sitten ensimmäisen kerran marssin kunnantaloon kuului kommentti: ”Herrajumala auta, Leisti kostaa meille pahat tekomme”.
Olen Leisti, sukuni juuret ovat syvällä Kotkan kaupungin Sutelan kylän Kymijoen liejussa. Olen sitkeä kuin tervaleppä, jota eivät kevättulvat hätkäytä.
Olen lähdössä aikanaan uudelleen mukaan hakemaan paikkaa kuntamme valtuustoon, jos kuntamme on vielä olemassa. Kuntamme vaakunassa palavat sivistyksen soihdut, mikä minusta on vitsi. Kaikki toimenpiteet, joita kuntamme on tehnyt vanhuksien hyvinvoinnin hyväksi muun muassa ovat sieltä ja syvältä.
Minä kirjoitan, minä puhun Violeta Parran sanoin: ”Elämälle kiitos, sain siltä paljon”. Olen saanut kirjoittamisen ja puhumisen lahjani takaisin ja sitä ei voi pysäyttää kuin tauti tai luoti. Onpa minut uhattu muiluttaakin. Ajatelkaa, muiluttaa vuonna 2018. Sopii yrittää.
Näillä sanoilla vastausta Puheenvuoro-palstalle.
Heikki Leisti
Peräkorven ääni Hartolasta