Viidenkympin ylittänyt Rutalahden Nuorisoseuran sihteeri Maarit Kinnunen (kuvassa) muistelee käyneensä nuorena paljon festivaaleilla, erityisesti rock-festivaaleilla. Jossain vaiheessa Kinnusen kiinnostus niitä kohtaan kuitenkin laantui, sillä festariolosuhteet kuten teltassa yöpyminen eivät enää houkutelleet.
Festarit jäivätkin Kinnuselta pitkäksi aikaa, kunnes hän viidenkymmenen nurkille saavuttuaan teki yliopistossa ensin niihin liittyvän gradun ja aloitti sen jälkeen aiheesta väitöskirjatutkimuksen. Tutkimuksen myötä oli luontevaa palata festareiden pariin.
– Tutkimuksen puitteissa totesin, että mikä minä olen tutkimaan festareita, jos en itse ole käynyt siellä kolmeenkymmeneen vuoteen, sanoo väitöskirjansa käsikirjoituksen äskettäin esitarkastuksesta läpi saanut ja näillä näkymin ensi vuoden tammikuussa aiheesta väittelevä Kinnunen.
Väitöstutkimuksensa aineistoksi Kinnunen on kerännyt 17 ympäri Suomea pidetyn festivaalin yleisössä olleilta kuvauksia siitä, millaisia elämyksiä festivaalikokemukset ovat näille olleet. Keskeistä tutkimuksessa on se, mistä tekijöistä elämys koostuu ja miten festivaalijärjestäjät pystyisivät parantamaan tuota kokemusta.
Tutkimus pohjautuu lähes 2.000 henkilön vastauksiin – joukossa on muun muassa Ruisrockin, Ilosaarirockin, Kuhmon kamarimusiikin, Sodankylän elokuvajuhlien sekä Kuopio Tanssii ja soi -tapahtuman kävijöitä. Lisäksi vastaajissa on ollut erilaisten kuvataidetapahtumien yleisöä.
Väitöstutkimuksessaan Maarit Kinnunen on havainnut elämyksen koostuvan tietyistä elementeistä. Tärkein tekijä on hänen mukaansa festivaalien ohjelma, mutta sen ohella elämyksen syntyyn vaikuttavat keskeisesti myös tarjolla olevat palvelut, osallistujat, vallitseva säätila, tapahtumajärjestelyt, tapahtumapaikka sekä tunnelma.
Tutkimustyönsä myötä Kinnunen siis teki itsekin paluun festareiden pariin. Aineistoa kerätessään hän kävi kaikissa tutkimukseensa liittyvissä tapahtumissa ja myöhemmin hän sanoo käyneensä muissakin tapahtumissa.
– Nyt on alkanut tulla semmoinen, että haluan käydä festareilla, joilla en ole ikinä ennen käynyt. Olen alkanut etsimään semmoisia, mitkä vaikuttavat mielenkiintoisilta.
Aiemmin Maarit Kinnunen työskenteli runsaat 30 vuotta ict-alalla. Alan työt hän vaihtoi ensin matkailun restonomi-opintoihin ja sen jälkeen hän haki yliopistoon opiskelemaan matkailututkimusta. Ensin hän suoritti yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon ja nyt hän siis valmistautuu tohtorikokelaana väittelemään samalta tutkimusalalta.
Aikuisiällä opiskelu on ollut Kinnusen mukaan erilaista kuin nuorempana. Yhtenä olennaisena erona Kinnunen mainitsee sen, että hänen nuoruudessaan opinnoissa painottui asioiden ulkoa opettelu ja tenttien suorittaminen. Kinnusta onkin ilahduttanut se, että nykyisin niin ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossakin tehdään tenttien sijaan enemmän kirjoitustehtäviä.
– Eli tutustut teoria-aineistoon ja sitten tehtävänä on tehdä essee tai joku lyhyt tutkimus jostain alueesta. Eli sovellat sitä ja silloin se jää päähän paljon paremmin kuin ulkoa oppiminen. Minusta se on niin ilahduttavaa, että pystyin tekemään yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon ilman, että minun tarvitsi käydä yhdessäkään tentissä.
Väitöskirjan tekemistä varten Maarit Kinnunen muutti pari vuotta sitten Helsingistä Rutalahden kupeeseen Oittilaan. Vaikka Pyhäjoella syntynyt, pääosan elämästään pääkaupunkiseudulla asunut Kinnunen on Rutalahden seudulla niin sanotusti uusi tulokas, on kylä hänelle tuttu jo pitkältä ajalta. Kinnusen vanhemmat rakensivat 1970-luvulla mökin Kinnusen nykyisen mökin lähettyville ja Kinnusen täti puolestaan asuu Raviolla.
Rutalahti-suhde kehittyi siis jo varhain ja sen myötä Kinnusen oli luontevaa osallistua kylän nuorisoseuran toimintaan. Mukaan hän lähti seuran puheenjohtajan Samuli Huikon aloitteesta.
– Samppa pyysi mukaan, kun ajatteli että tällaisella taustalla minusta saattaisi olla hyötyä, sanoo toista vuotta seuran hallituksessa oleva, tämän vuoden alussa sihteeriksi valittu Kinnunen.
Letkaliiteri toimi kuluneena kesänä kuuden pop up -ravintolaillan pitopaikkana. Arkistokuva.
Pop up -ravintolaillat vetivät väkeä Letkalle
Rutalahden Nuorisoseura järjesti tänä kesänä Letkaliiterillä kuusi eri musiikkiteeman ja menun ympärille rakennettua pop up -ravintolailtaa. Tapahtumat houkuttelivat Letkalle yhteensä 290 ruokailijaa, mikä tarkoittaa keskimäärin vajaata viittäkymmentä henkeä iltaa kohden.
Pop up -ravintolailtojen idean äiti, Rutalahden Nuorisoseuran sihteeri Maarit Kinnunen sanoo jälkeenpäin olevansa tyytyväinen siihen, että jokaisena iltana pöydät täyttyivät ruokailijoista. Suosituimmaksi osoittautui Kinnusen mukaan 1960-luvun ilta, jolloin ruoasta vastasi juhlatalo Vaarunhovi ja musiikista Johanna Ortju. Toiseksi eniten väkeä veti Leivonmäki-teemainen ilta, jolloin tarjoiluista vastasi Karoliinan Kestikievari ja musiikista Eva Vikman.
Asiakkailta pop up -ravintolaillat saivat Kinnusen mukaan erittäin positiivisen vastaanoton.
– Kyllä sellaista varmaan kaivattiin tänne. Rutalahdessahan ei ole yhtään ruokapaikkaa. Toivakassa on lähin, muistuttaa Kinnunen.
Hän sanoo yllättyneensä siitä, miten hyvin ruokapuolesta vastanneet ravintoloitsijat lähtivät tapahtumaan mukaan, vaikka varsinkin ensimmäisten iltojen yrittäjille osallistuminen oli riski – etukäteen kun ei voinut kuin arvailla ruokailijoiden määrää.
– Suurin osa näistä yrittäjistä oli heti, että joo kyllä lähdetään. Ne, jotka sanoivat ei, niin heillä oli syynä se, että heillä oli kesä jo täyteen buukattu, kertoo idean musiikillisiin ravintolailtoihin alun perin Kuhmon kamarimusiikin pop up -ravintolatarjonnasta ja Helsingin ravintolapäivästä saanut Kinnunen.
Saavatko pop up -ravintolaillat Letkalla jatkoa, sitä ei ole Kinnusen mukaan toistaiseksi päätetty, mutta idean äitinä hän itse toivoo iltojen saavan jatkoa. Jatkoa pohjustaisi sekin, että nuorisoseuralle on Kinnusen mukaan jo ilmoittautunut niin menun kuin musiikkipuolenkin vastaamisesta kiinnostuneita tahoja.
Tarja Kuikka
Loading ...
