Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa – vanha sananlasku. Yleisöosastokirjoitus Joutsan Seudun viime numerossa (8.8.2018) aiheutti sen, että nyt tämä koira avaa sanaisen arkkunsa ja läväyttää mielipiteensä ihan naapuripitäjän paikallislehteen. ”Leisti” lienee tarkoitettu kirjoittajan mielestä negatiiviseksi arvo/haukkuma/lisänimeksi Kalle Willmanille. Tervetuloa joukkoon – Kalle! Hartolassa meitä on jo useampi.
Miten tuollaisen arvonimen sitten saa? Se vaatii paljon sinnikästä työtä, riittävää ääntä, hyvää ulosantia ja periksiantamattomuutta. Se vaatii ihmiseltä perfektionistisen luonteenlaadun, laajan elämänkokemuksen, empaattisen sydämen, vankan oikeudentajun ja sen, että on ottanut luottamustoimen vastaan nöyrällä asenteella ja vankalla työmoraalilla. Luottamushenkilö on kuntalaisten äänitorvi, asianajaja sekä kunnan ja kuntalaisten edunvalvoja.
Kun edellä mainituilla ominaisuuksilla varustettu luottamushenkilö kohtaa epäkohdan, hän alkaa tutkimaan asiaa perinpohjin. Tällöin nousee esiin kaikenmaailman epämääräisiä, epäjohdonmukaisia, puutteellisia, huolimattomasti tehtyjä, tekemättä jätettyjä ja jopa virheellisiä ja lainvastaisia asioita. Nämä esiin nousevat asiat eivät kestä päivänvaloa ilman, että asioita alunperin päättämässä olleet luottamushenkilöt ja virkamiehet kokevat ”arvonlaskua” – valta uhkaa karata käsistä. Valtapelistähän tässä pohjimmillaan on kysymys – se on tullut selväksi tämän ensimmäisen vuoden aikana uutena luottamushenkilönä.
Mitä sitten tulee Heikki Leistin nimen käyttöön ”haukkumanimenä” – eikö tämä ole kiusaamista? Tässä nostetaan yhteiskuntamme yksilö lavalle ja kaikilla on sitten oikeus heitellä mädillä munilla ja tomaateilla! Minua ainakin loukkaisi valtavasti jos sukumme nimeä käytettäisiin negatiivisten asioiden vertauskuvana. Asia on eri, jos ”Leisti”-nimitys on annettu positiivisessa mielessä. Heikki on noussut yleisöosastojen kuninkaalliseksi julistuksineen. Hänellä on asiaa ja hänellä on sitkeyttä. Tekstit ovat ihan Heikin näköisiä – hersyviä, räiskyviä ja välillä tajunnanvirta heittelehtii niin voimallisesti, ettei normiharmaaperuskansa saa vaahtopäiden lomasta kiinni ajatuksesta, joka asian taustalla on. Heikillä on oikeus mielipiteisiinsä ja niitä riittää kunnes asioille tapahtuu oikeasti jotain.
Vielä haluan kiinnittää huomionne ”oman pesän likaajaan” – tämä on poliittisen retoriikan sana, joka kuuluu suomalaiseen vaientamisen kulttuuriin (jota ilmeisesti käytetään siinä vaiheessa, kun muut keinot alkavat loppua). Kumpi likaa omaa pesää enemmän; se, joka lakaisee jätteet kauniin maton alle vai se, joka nostaa roskaläjän pöydälle ja alkaa lajitella niitä tavoitteena puhdas pöytä? Asioden julkituoja ei ole pesänlikaaja – se on liattu jo aiemmin! Kuntaimagoa nostaa enemmänkin se, että nähdään asioille tehtävän jotain – hihat heiluu ja luuta lakaisee!
Tiina Edelman
Hartolan kunnanvaltuutettu, vihreät
valtuuston 2. varapuheenjohtaja
Loading ...
