Yrjö Salonen syntyi Pärnämäessä Hakoselän tilan toiseksi vanhimpana lapsena 27.3.1922 ja hänen maallinen matkansa päättyi 14.7.2018 kevättalvelta alkaneiden hengitystiesairauksien seurauksena. Aktiivista ja tervettä elämää elänyt isäntä pystyi asumaan kotona viime toukokuuhun saakka. Hän oli kiitollinen pitkästä hyvästä elämästä, jonka perustana oli 68 vuotta kestänyt onnellinen avioliitto jääskeläisen Helmi Siimeksen kanssa ja kolme vuosina 1946, 1947 ja 1953 syntynyttä lasta.
Syntymäkotitila Hakoselkä on Joutsan vanhin sukutila, jossa eli vaari Erland Salosen johdolla suurperhe; kahden pojan perheet, sisaria ja vaarin sisar poikineen. Parhaana aikana pöytä katettiin 12-14 hengelle.
Vanhan isännän kuoltua vuonna 1956 tilan pitoa jatkoivat veljekset Tauno ja Yrjö yhdessä, kunnes vuonna 1961 kirkonkylästä löytyi Yrjön perheelle sopiva Vehmaan tila. Eräs merkittävä syy oli tyttärien yhteiskoulun käynnin helpottuminen koulukortteerista luopumisen kautta. Myös 1953 syntyneen Juhani-pojan koulumatka lyheni Pärnämäen 4,5 kilometristä runsaaseen kahteen kilometriin.
Isäni keskeisin elämäntyö oli vanhojen omistajien hallussa olleen tilan kohentaminen niin rakennusten kuin myös peltojen ja metsien kuntoon saattaminen. Vaihe vaiheelta työ eteni kattojen korjaamisesta aina kivisten kotipeltojen osittaiseen kunnostukseen saakka. Suurella mielihyvällä hän seurasi tyttären perheen jatkamaa rakennusten ja ympäristön kohennusta sekä Tuukan perheen uudisrakentamista ja nousevia miehenalkuja, joissa hän näki tilan pidon jatkumisen.
Kirkonkylään muutto mahdollisti osallistumisen yhteiskunnallisiin tehtäviin ja yhdistystoimintaan. Kunnanhallituksessa ja -valtuustossa vaikuttaminen1960- ja 1970-luvuilla oli isälleni mieluista. Hän lopetti vuonna 1984 perheemme muutettua Joutsaan ja tultuani valituksi valtuustoon. Joutsan seurakunnan hallinnossa hän oli mukana lähes 30 vuotta kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa sekä käytti laulunlahjojaan kirkkokuorossa saman ajan.
Yrjö nautti myös luottamusta pankkisektorilla, ollen mukana Säästöpankin isännistössä päätyen lopussa sen puheenjohtajaksi. Kotiseututyö oli lähellä isäni sydäntä aivan yhdistyksen perustamisesta alkaen. Hän sai talousmiehenä ison roolin museon rakennusvaiheiden aikana, toimien myöskin suoraan takuumiehenä varattomassa yhdistyksessä. Pitkäaikainen johtokunnan jäsen kutsuttiin myös yhdistyksen kunniajäseneksi.
Isä oli metsämies ja metsästäjä. Erityisen suuri merkitys hänelle oli syntymäkotikylällään Pärnämäessä 1950-luvun lopulla alkaneella hirvenmetsästyksellä, johon hän myös vävynsä Mikon innosti mukaan. Hienoimman kruunupään sarvet on laitettu esille ja luovutettu Vehmaan tilaa asuvalle tyttärenpoika Tuukalle, joka on viime syksyiseen jahtiin saakka pitänyt pappansa tietoisena metsästyksen vaiheista ja tuloksista. Viimeisen hirvensä Yrjö-pappa ampui 89-vuotiaana.
Vuodesta 1994 alkaen Vehmaan vanha isäntäpari asui kirkonkylässä Rantakoivu-yhtiössä. Puolison poismeno vuonna 2013 oli Yrjö-papalle raskas menetys. Hänen tukenaan oli loppuun saakka lapsista nuorin Juhani, muiden lasten perheiden pitäessä tiiviisti yhteyttä.
Isämme oli esimerkillinen talonpoikainen isäntä ja vaikuttaja, joka hoiti kuntoaan päivittäisellä liikunnalla. Vehmaalle hän ajeli Volvollaan tarkastellen myös lähialueen halmeet.
Hän seurasi aikaansa ja erityisesti kunnallista päätöksentekoa antaen siitä napakoita kommentteja. Hän muun muassa korosti vastuuta johtotehtäviin valinnoissa todeten ”Nyt ei välitetä Joutsan kohtalosta mitään”. Samoin hän paheksui kunnan johdon aiheuttamaa tappiollista tilinpäätöstä, johon takausvastuun lankeaminen johti.
Olemme kiitollisia vastuullisten ja aktiivisten vanhempien antamista lähtökohdista ja arvoista, jotka myös aikoinaan velvoittivat palaamaan ja jatkamaan heidän työtään Joutsassa.
Terttu Hentinen
agronomi-tytär
Loading ...
