Sisällissodan sotatoimet olivat päättyneet toukokuun alussa 1918, mutta inhimillinen tragedia jatkui. Vankileireille suljettuja punavankeja menehtyi kesän aikana noin 12 000.

Valkoisen Suomen alueella toimi keväällä 1918 lukuisia väliaikaisia pidätysleirejä. Kesäkuussa vankeja alettiin keskittää suurempiin yksiköihin. Karmein kohtalo oli Tammisaareen siirretyillä. Heistä menehtyi noin kolmasosa.

Dragsvikin kasarmit ympäröitiin piikkilangalla 23.5.1918 ja muutamaa päivää myöhemmin käynnistyivät vankikuljetukset. Kesäkuun lopulla vankeja oli noin 8500. Vesi loppui ja vangit joutuivat juomaan jopa ojista. Heitä ei päästetty merenrantaan peseytymään, koska vartijoita oli liian vähän. Nälän heikentämät likaiset miehet olivat taudeille helppoja uhreja. Yksin heinäkuussa Tammisaaressa kuoli lähes tuhat vankia.

Tammisaareen päätyi myös joutsalaisia. Laitjärveltä leirillä oli kolme miestä eli Heikkilän torpan Emil Oksanen ja Paavolan torpan kaksi poikaa, Artturi ja Nestori Niemi. Kaikki kolme olivat siirtyneet rintaman eteläpuolelle kevättalvella välttääkseen joutumasta valkoiseen armeijaan. Oksanen oli jäänyt vangiksi Lusissa ja Niemen veljekset Heinolassa. Kaikki kolme oli viety Närpiöön leirille, jossa riehui punatauti. Kesäkuun alussa Närpiön leiri lakkautettiin ja vangit kuljetettiin Tammisaareen.

Valkoiset voittajat eivät halunneet vapauttaa yhtäkään punavankia ennen kuin jokaisen asia olisi tutkittu valtiorikosoikeudessa. Tämä johti traagisiin seurauksiin – tuhannet miehet, jotka eivät välttämättä olleet edes osallistuneet sotatoimiin, näännytettiin leireillä kuoliaiksi. Byrokratian rattaat pyörivät hitaasti ja viranomaisilla kesti pitkälle kesään hankkia paikallisilta suojeluskunnilta lausuntoja pidätetyistä.

Joutsan kirkonkylällä helmikuussa vangittu Antti Aalto – 28-vuotias talollisen poika – ei elänyt lausuntojen antamiseen asti. Hän kuoli Tammisaaressa kesäkuussa. Laitjärven kolmesta pojasta Joutsan suojeluskunta antoi suopeat lausunnot heinäkuun alussa. Suojeluskunta ehdotti kaikkien laskemista ehdonalaiseen vapauteen (kuva kirjeestä ylhäällä).

Vielä lausuntojenkin jälkeen kului yli kuukausi ennen kuin vapautukset alkoivat. Niemen veljekset pääsivät pois 12.8.1918 ja Emil Oksanen seuraavana päivänä.

Povaaja oli aikanaan ennustanut Emil Oksasen äidille, että tämä saisi vieraan, joka viipyisi vain yhden yön. Ennustus kävi toteen – Emil palasi kuolemansairaana kotiinsa lauantaina 17.8. Ruokakomero oli lukittu, jotta hän ei olisi syönyt liikaa. Hänen kerrotaan kuitenkin murtautuneen komeroon yöllä. Rääkätty elimistö ei kestänyt äkillistä ravintoa ja Emil menehtyi seuraavana päivänä. Hän oli kuollessaan 25-vuotias.

Kuusi päivää Emilin jälkeen menehtyi Artturi Niemi, Paavolan torpan vanhin poika. Laitjärven kolmesta punavangista jäi eloon vain Nestori Niemi. Hän palasi mukaan työväenyhdistyksen toimintaan, mutta leiri oli tehnyt hänestä murtuneen miehen. Hän kuoli Joutsassa 1973.

Tapio Nurminen

Kertomukset vuoden 1918 kapinakeväästä päättyvät tältä erää tähän. Tapio Nurminen puhuu vuoden 1918 tapahtumista Joutsan kirjastossa myöhemmin syksyllä.

Tammisaaren kokemuksista huolimatta Nestori Niemi eli 82-vuotiaaksi.

 

 

 

Tagged with →