Takavuosina paikallislehdessäkin kerrottiin erikoisena tapauksena siitä, kun Joutsan herrat kävivät Virossa villisikajahdissa. Tulevaisuudessa villisian metsästys Joutsan seudulla voi olla varsin tavanomaista. Villisika levisi Suomeen 1970-luvulla ja viime vuosina kanta on ollut kovassa kasvussa Etelä- ja Keski-Suomessa.

Arvioiden mukaan Suomessa on villejä villisikoja 2.000–5.500 yksilöä. Ruotsin lukuihin on vielä matkaa, sillä länsinaapurissa villisikoja arvioidaan olevan 220.000 yksilöä. Esimerkiksi villisikakolareja Ruotsissa sattuu vuosittain jopa 6.000.

Joka tapauksessa Suomessakin villisikojen määrä näyttää kasvavan ja niiden metsästykselle on entistä enemmän mahdollisuuksia ja tarvetta.

Itä-Päijänteen riistanhoitoyhdistys järjesti keskiviikkona villisian metsästyskoulutuksen Joutsan nuorisoseurantalolla ja ampumaradalla. Runsaalle paikalliselle metsästäjäjoukolle tietoa jakoi Suomen metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen (kuvassa).

– Villisika jakaa mielipiteitä. Osan mielestä se on iso haittaeläin viljelyksille. Osa pitää villisikaa äärimmäisen mielenkiintoisena riistaeläimenä ja hyvänä lisänä ruokapöytään, totesi Partanen.

Villisian metsästysaika muuttui 1.3.2016. Nykyisin porsaatonta villisikaa saa metsästää ympäri vuoden, mutta villisikanaaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu maaliskuun alusta heinäkuun loppuun. Jussi Partanen korostikin, että epävarmoissa tilanteissa on parempi ampua porsas kuin aikuinen sika, jonka sukupuolesta ei ole varmuutta.

– Yleensä yksin liikkuva sika on karju. Kuitenkin, jos esimerkiksi ruokintapaikalle tulee yksinäinen sika, kannattaa odottaa hetki, onko sillä mahdollisesti perässä porsaat. Se on aika ikävä tilanne, jos porsaat jäävät ilman emakkoa.

Sukupuolten erottaminen on varsinkin nuorempien sikojen kohdalla paikoin hankalaa, joten siihen kannattaa perehtyä perusteellisesti.

Villisikaa metsästetään tyypillisesti joko kyttäysmetsästyksenä ruokintapaikalla tai ajometsästyksenä. Partanen suositteli kesäaikaan myös sikojen metsästämistä pelloilta. Tähän olisivat varmasti tyytyväisiä myös viljelijät, joiden satoa siat saattavat tuhota hyvinkin tehokkaasti.

Villisian metsästyksessä ampumamatkat saattavat olla todella lyhyitä, jos villisika on tiheässä metsässä juoksemassa kohti. Jussi Partanen suosittelikin käytettäväksi joko avotähtäintä tai punapistetähtäintä. Haulikolla metsästettäessä ei saa käyttää haulipatruunoita vaan täyteisiä.

Villisika ja etenkin haavoitettu karju isoine torahampaineen saattaa olla vaarallinen metsästäjälle ja koiralle. Ihmisen ja koiran suojaksi on saatavilla muun muassa erilaisia kevlar-vahvisteisia housuja ja koirien liivejä. Oman lisähaasteen koiran kanssa metsästämiseen tuo eläinten koko: toisin kuin esimerkiksi hirven kohdalla, villisika ja koira ovat samalla korkeudella ja ovat myös varsin nopealiikkeisiä. Koirien varomiseen ampumatilanteessa onkin kiinnitettävä paljon huomiota.

– Ajometsästyksessä kannattaa turva-asioissa toimia, kuten hirvimetsällä. Varsinkin, jos ammutaan karjua, on oltava varovainen. Kannattaa aina ottaa mukaan viereinen passimies varmistajaksi, neuvoi Partanen.

Evira pyytää kaikkia villisian metsästäjiä lähettämään kaadetuista sioista näytteitä tutkimuksia varten. Näytteistä myös maksetaan palkkio. Partanen painotti myös trikiininäytteiden tutkimisen tärkeyttä.

Markku Parkkonen