Vapaaehtoistyöllä voi auttaa avuntarvitsijaa, mutta siitä saa myös hyvän mielen itselle. Tämä on huomattu Eläkeliiton Joutsan yhdistyksen Apuset-vapaaehtoistoiminnassa, jossa on mukana tällä hetkellä runsaat neljäkymmentä palkatonta auttamistyötä tekevää yhdistyksen jäsentä.

Vapaaehtoistoimintaa sinänsä on tehty yhdistyksessä jo aiemmin, mutta järjestäytyneempi toiminta aloitettiin Eläkeliiton Joutsan yhdistyksen vapaaehtoisvastaavana toimivan Aarre Taljan mukaan vuonna 2015. Runsaassa kolmessa ja puolessa vuodessa auttajien määrä on noussut muutamasta henkilöstä nykyiseen runsaaseen neljäänkymmeneen ja avunsaajiakin on lukuisia.

Esimerkiksi viime vuonna Apuset tekivät Joutsassa – Leivonmäkeä tosin ei lasketa mukaan, sillä siellä toimii oman paikallisyhdistyksen vapaaehtoiset – yhteensä runsaat 2.300 vapaaehtoistyötuntia. Esimerkiksi ikäihmisten luo tehtyihin kotivierailuihin käytettiin niistä liki tuhat tuntia, laitosvierailuihin noin 360 tuntia ja asiointiapuun noin 340 tuntia. Kotivierailuja tehtiin kaikkiaan 591 kappaletta, mikä tarkoittaa käytännössä noin yhtätoista kotikäyntiä per viikko.

Vierailujen ja asiointiavun ohella Apuset auttavat Aarre Taljan ja Eläkeliiton Joutsan yhdistyksen vapaaehtoisavustajana toimivan Maija Salosen (kuvassa Taljan kanssa) mukaan myös monin muin tavoin. Esimerkiksi kotihoidosta on tilattu heitä saattajiksi taksimatkalle, kun iäkkään ihmisen on täytynyt lähteä asioimaan keskussairaalaan. Varsinaisia kotihoidon tehtäviä Apuset eivät kuitenkaan tee, eivätkä he esimerkiksi lomita omaishoitajia. Myöskään siivousavuksi heitä ei voi tilata, sanovat Salonen ja Talja.

– Se ei ole Apusten rooli, vaan Apusten roolina on nimenomaan sen yksinäisyyden torjunta ja tämmöinen turvallisuuden tunteen lisääminen, he painottavat.

 

Apusten tuki on ollut avunsaajille luonnollisesti mieleistä. Esimerkiksi Niittytiellä sijaitsevassa vanhusten asumisyksikössä järjestetyt kahvitteluhetket ovat olleet Aarre Taljan ja Maija Salosen mukaan asukkaiden keskuudessa pidettyjä ja heidän lisäkseen yhteisiä tuokioita ovat kiitelleet myös Niittytien asunnot omistava Joutsan vanhustenkotiyhdistys.

Mitä tulee yleisesti ottaen vapaaehtoistyön tilaajiin Joutsassa, Talja ja Salonen iloitsevat siitä, että kuluneiden runsaan kolmen vuoden aikana paikkakunnan hoitolaitoksissa on tapahtunut positiivinen asennemuutos Apusten toimintaa kohtaan.

– Varsinkin yksityiset ovat tietysti innoissaan siitä, että täällä on tämmöinen palvelu, mutta myös nämä meidän niin sanotut vanhat hoitolaitokset, joihin oli vähän vaikea alkuun päästä sisälle, niin nyt se on kääntynyt niin, että he tilaavat Apusten palvelua. Ymmärretään, että me tehdään kaikki yhteistä hyvää, iloitsee Salonen.

– Sitä pelättiin ehkä, että kun me mennään sinne, että me tullaan kyttäämään, muistelee Talja Apusten toiminnan alkuaikoja.

Kyttäämisestä Eläkeliiton Joutsan paikallisyhdistyksen vapaaehtoistoiminnassa ei ole kuitenkaan ollut missään vaiheessa kyse ja mukana olevia toimijoita sitoo muutenkin Taljan ja Salosen mukaan vaitiolovelvollisuus.

 

Joutsan Apusista enemmistö on naisia, miehiä Aarre Talja ja Maija Salonen laskevat olevan mukana nelisentoista. Toimintaan on otettu heidän mukaansa kaikki halukkaat ja kaikki tulleet ovat myös yhä mukana – kukin siinä määrin kuin parhaaksi katsoo. Ketään ei siis vaadita toimimaan, vaan kukin päättää, mihin osallistuu. Motivaatiota toimijoilta kuitenkin löytyy ja silloin ollaan paikalla, kun tapahtuu.

– Silloin on hyvä syy, jos joku ei tule, sanoo viime vuonna omasta osallistumisestaan tunnustuksen saanut, Keski-Suomen Eläkeliiton piirin itsenäisyysjuhlassa Vuoden 2017 Apusena palkittu Talja.

Joutsan Apuset kokoontuvat keskimäärin kerran kuukaudessa ja tuolloin keskiössä on toiminnan suunnittelu. Lisäksi porukan kesken järjestetään esimerkiksi virkistäytymispäiviä ja pikkujouluja. Niillä luodaan Salosen ja Taljan mukaan yhteishenkeä.

He muistuttavat, että vapaaehtoistyössä pienilläkin teoilla saadaan tuotettua iloa avustettavien elämään.

– Sen ei tarvitse olla iso juttu. Se voi olla vaikka puhelinsoitto. Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat hyvin vähään tyytyväisiä. Että pikkuinenkin apunenkin riittää, naurahtaa Salonen.

Hän muistuttaa, että joskus pienikin asia voi ratkaista elämän eteenpäin seuraavaan päivään tai viikkoon.

Tarja Kuikka