Paksuturkkinen ylämaankarja laiduntamassa on monelle ohikulkijalle näky, joka saa jalan nousemaan auton kaasupolkimelta tai askelen muuten hidastumaan laitumen kohdalla. Ihmisten kiinnostus hieman erikoisemman näköistä karjaa kohtaan on pistetty merkille myös Tammijärvellä sijaitsevalla Mäentalon tilalla, johon hankittiin ylämaankarjaa tämän vuoden toukokuussa.

Tilalla on kasvatettu viime vuosina lampaita, mutta ylämaankarjan hankkiminen niiden oheen on ollut tilan isäntäparin Anna Huuskolan ja Heikki Peltosen (kuvassa) mukaan suunnitelmissa jo muutaman vuoden ajan. Hankinnan myötä entisestä Mäentalon lammastilasta tuli Mäentalon Lammas&Highland.

Karjaa Huuskolalla ja Peltosella on tällä hetkellä parinkymmenen yksilön verran, mutta ajan myötä määrää on heidän mukaansa tarkoitus kasvattaa. Alkuun lähdetään kuitenkin liikkeelle pienemmällä määrällä; emolehmillä ja muutamalla sonnilla.

– Suunnitelmissa on 25 emoa ja sitten kun niistä tulee vasikat ja mitä tuossa on kasvatuksessa, niin jäähän se alle sataan. Mutta ehkä 80–90, laskeskelee Peltonen karjan suunniteltua kokonaismäärää.

Mäentalossa uskotaan ylämaankarjan lihalle olevan kysyntää. Näkemys perustuu paitsi siihen, että lihan alkuperä ylipäätään kiinnostaa monia, myös siihen, että ylämaankarjan lihaa on jo kyselty tilalta ja ensimmäiset lihavarauksetkin on jo tehty. Anna Huuskola sanoo Suomen Highland Cattle Clubin tehneen paljon ylämaankarjan lihan brändäämisen eteen.

– Ylämaankarjan lihalla on hyvä maine ja se on kumminkin erilaista niin laadultaan ja maultaan, mitä kaupan lihatiskistä haettava naudanliha. Ja monia kiinnostaa se, että se on vähärasvaisempaa ja se on hitaammin kasvanut se eläin. Se maistuu siinä lihassa. Noitahan ruokitaan pääasiassa nurmirehulla, sanoo Huuskola.

 

Mäentalon Lammas&Highland on toistaiseksi Luhangan ainoa ylämaankarjaa kasvattava tila.

Ylämaankarjan hankkiminen ei edellyttänyt Mäentalon väeltä mittavia investointeja, sillä ulkona ympärivuotisesti pärjäävää karjaa varten rakennettiin vain katos ja talveksi eläimille on tarkoitus tehdä talvitarha. Lampaiden vuoksi tilalla sen sijaan ollaan Heikki Peltosen mukaan tekemässä parhaillaan pientä remonttia. Tällä hetkellä lampaita on noin 140 – niistä uuhia runsaat viitisenkymmentä – mutta jatkossa määrä kasvaa.

– Satakunta uuhta taitaa olla suunnilleen se määrä, johon pyritään. Toivon mukaan se on ensi vuonna täynnä, sanoo Peltonen.

Mäentalon lampaanlihaa myydään paitsi seutukunnan kaupoissa ja eräässä muuramelaisessa liikkeessä, myös suoraan tilalta. Suoramyynnin kautta eteenpäin lähtee myös villalankoja ja taljoja. Mitä nimenomaan lihaan tulee, sen kysyntä on Anna Huuskolan ja Heikki Peltosen mukaan koko ajan kasvussa. He sanovat olevansa muutaman tuotantovuoden jälkeen jo pikkuhiljaa kartalla siitä, mitä lammastuotteita ihmiset haluavat ja mitkä ovat näiden suosikkituotteita.

– Kesällä menee kyljystä, sitten fileitä tehdään kanssa grillissä. Pääsiäisenä se on se viulu, talvella on sitten paistilihat, Huuskola ja Peltonen ovat huomanneet.

Lankakauppaa tehdään sen sijaan melko tasaisesti ympäri vuoden. Yhtä lailla kuin lihan alkuperä, myös langan alkuperä kiinnostaa monia. Siihen vaikuttanee Huuskolan mukaan se, että merinovillan tuotantoon ulkomailla on liitetty monin paikoin eläinten hyvinvointiongelmia.

– Ehkä ihmiset ovat heränneet näihin eläinten olosuhteisiin, että mistä se villasukka tulee, Huuskola pohtii.

 

Mäentalossa on parhaillaan noin 140 lammasta, tosin niidenkin määrä kasvaa koko ajan.

Vaikka moni maataloustuottaja on tiukilla ja epäröi tilanpitoon satsaamista, Mäentalossa yrittämiseen on uskallettu satsata.

– Se lähtee ehkä siitä, että pyritään hyödyntämään nämä olemassa olevat resurssit, tilat ja muut. Ja sitten siihen uskotaan, että puhdas kotimainen ruoka kiinnostaa. Ihmiset syövät joka päivä ja on sen ihan jo huomannutkin, että ihmisiä kiinnostaa edelleen, mistä se ruoka tulee, pohtii Anna Huuskola.

Heikki Peltonen taas muistuttaa, että uskoa omaan tekemiseen on oltava.

– Ei muuten kannata tehdäkään, sanoo Peltonen.

Turvallisempaa pohjaa tilan toiminnalle luo pariskunnan mukaan se, että tulot tulevat useasta lähteestä. Näin ollen ei tarvitse olla pelkästään yhden kortin varassa.

Mäentalon tila on kuulunut pitkään Anna Huuskolan suvulle. Sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2014 tilanpidon aloittanut Huuskola sanoo sukutilan jatkajaksi ryhtymisen olleen aina aika lailla selvää, olihan tilanpitoon lapsesta saakka tavallaan kasvanut kiinni. Hän kuitenkin painottaa tehneensä valinnan jatkamisesta itse, edellinen sukupolvi ei siihen patistanut.

– Kyllä sitä haluaa pitää pellot viljeltyinä ja on se ihan hienoa, että pystyy jatkamaan sitä työtä. Mutta ei sitä pidä ajatella semmoisena velvollisuutena. Kyllä se on enemmän sellainen, että haluaa jatkaa.

Tarja Kuikka