Olen nyt vuoden istunut Perusturvalautakunnan ja sen yksilöjaoston kaikissa kokouksissa jäsenenä. Kokemukset ovat olleet pöyristyttäviä. Lautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet ovat mielestäni toimineet sinänsä asiallisesti eikä puheenvuorojani ole rajoitettu, vaikka esittelijä (peruspalvelujohtaja ja sijaisensa) ovat sitä useasti yrittäneet. He kuitenkin saivat esim. estettyä Palvelukotiyhdistyksen lähettämän kirjeen käsittelyn kokouksessa. Vanha herja – luottamushenkilön tehtävä on luottaa – on kuitenkin ollut useimmin vallitseva. Pienessä kunnassa useimmilla jäsenillä näyttää olevan sidonnaisuuksia, jotka tehokkaasti estävät oman mielipiteen tuomisen esille.

Pahin ongelma on ollut esittelyjen ja päätösesitysten ala-arvoisuus. Kuntaliiton ohjeiden mukaan, esittelijän on selvitettävä eri ratkaisumahdollisuudet. Esittelijän on tehtävä asiassa ratkaisuehdotus perusteluineen. Perustuslain 118 §:n 2 mom. mukaan esittelijä vastaa selvityksen riittävyydestä. Jo edellisenkin lautakunnan pöytäkirjoista selviää, että lautakunnalle on kerrottu vain yksi ratkaisuehdotus. Näin on lautakunnalla päätätetty mm. toimintakykymittari, palvelusetelin hinnoitteluperuste, lääkehuolto- ja omavalvontasuunnitelmat ja kuljetuspalvelujen myöntämisperusteet kertomatta lainkaan, että muut Suomen kunnat toimivat toisin tai viranomaisohjeet edellyttävät muuta menettelyä. Käsiteltävään asiaan liittyviä asiakirjoja on kieltäydytty näyttämästä, vaikka olen havainnut ne esittelijän pöydällä! Sosiaalialan vahvistettua sanastoa ei ole tunnettu.

Pysähdyttävä kokemus on ollut havaita modernin palvelualttiuden puute sosiaalitoimen virkamiehillä. Tulee mieleen tsaarinajan hallintobyrokratia, kun kaksikin asiakasta joutui tekemään oikaisuvaatimuksen sosiaalityöntekijöiden myönteisistä päätöksistä. Jaostolle esitettiin päätettäväksi, että se opastaisi hakijat ottamaan yhteyttä tilitoimistoon, jonka käytön kunta kyllä maksaisi. Miksi eivät virkamiehet heti opastaneet? Asiakkaiden kuulemisessa ja heidän antamiensa palautteiden käsittelyssä on esiintynyt pahoja laiminlyöntejä. Monet joutsalaiset ovat ottaneet niistä minuun yhteyttä.

Lautakunnan alaisesta toiminnasta on viime vuosina tehty poikkeavan paljon kanteluita Aluehallintovirastoon (AVI). Tilanne on jatkunut kuluneen vuoden aikana. Henkilökunta on ollut myös minuun monesti yhteydessä, koska työn johtamisen käytännöt erilaisine sovittelutilaisuuksineen ja allekirjoitusvaatimuksineen eivät ole tätä päivää. Selkeästi kyse on ollut pelolla johtamisesta. Henkilökunta on vaihtunutkin vilkkaasti siitä syystä. Useat ovat pois lähtiessään uskaltaneet kannella AVI:iin. Maine hyvänä työpaikkana on hävinnyt. Muutamat esimiesasemassa olevat ovat olleet johdon erityisessä suojeluksessa ja jos heistä on tehty kanteluita, jopa poliisia on pyydetty tutkimaan ketkä ovat olleet kanteluiden takana, vaikka nykyiset lait edellyttävät ilmoitusten tekemistä epäkohdista ja painottavat, ettei ilmoittajia saa mitenkään rankaista.

Edellä on vain pieni otos merkillisyyksistä ja lainvastaisuuksista. Olen matkan varrella kirjoitellut palautetta tämän lehden palstoille, jotka lehti on viiveettä ja sensuroimatta julkaissut. Olen viestittänyt ongelmista myös kunnanhallituksen jäsenille ja puheenjohtajistolle sekä kunnanjohtajalle. Reaktioina on velvoitettu tulemaan teloituskomppanian eteen, koska kuulemma olen harrastanut työpaikkakiusaamista. En mennyt, koska en ole kunnalla töissä. Työsuojelupäällikkö sai tarpeekseen ja lähti pois. Valtuuston puheenjohtaja kielsi lähettämästä hänelle ikäviä huomioita. Olen totellut. Lautakunnan puheenjohtaja oli saanut tehtäväkseen haukkua koko lautakunnan (minun takiani). Eivät ole oivaltaneet, että ”valta maksetaan kritiikillä”.

Sosiaalitoimen hommat ovat siis Joutsassa retuperällä. Useita valituksia on Hallinto-oikeudessa vireillä. Olen monelle päättäjälle esittänyt, että hankitaan Kuntaliiton koulun käynyt konsultti virtaviivaistamaan toiminnat ja kouluttamaan virkamiehet ja sijaiset. Homma ei taida minulle kuulua.

Kalle Willman
Pitkän hallintokokemuksen jälkeen kauhistunut Joutsassa

Tagged with →