Suonteen regatta kokosi lauantaina kolmisenkymmentä veneilijää Etelä-Suonteen Möykkysaareen. Tuulinen sää verotti väkeä, mutta ne, jotka olivat vesille uskaltautuneet, viihtyivät regatassa.

Hirvensalmelta puolisonsa kanssa moottoriveneellä tullut Eeva Manninen kertoi tapahtuman olevan itselleen ja puolisolleen eräänlainen perinne.

– On tultu kirkkoveneelläkin muutamana kesänä tänne, mutta nyt ei vuokrattu sitä. Ja onneksi ei vuokrattu, kun on tällainen keli, Manninen totesi.

Sekä Manninen että hirvensalmelaiset Jussi ja Sointu Pekurinen pitivät Suonteen regattaa mukavana tapahtumana, joka kokoaa yhteen eri paikkakuntien veneilynharrastajia. Pekuriset olivat saapuneet alkumatkan katamaraanilla, jättäneet katamaraanin ankkuriin Möykkysaaren lähettyville ja meloneet kanootilla saareen. Katamaraanin purjetta he eivät tulomatkalla omien sanojensa mukaan hirvinneet nostaa.

– Ei tarvinnut. Koneella tultiin, kun oli aaltoa, Sointu Pekurinen kertoi.

 

Eeva Manninen (oik.) kuvasi Suonteen regattaa eräänlaiseksi perinteeksi itselleen ja puolisolleen. Regatta oli tuttu tapahtuma ennestään myös Sointu ja Jussi Pekuriselle.

Hirvensalmelaiset tunnustautuivat pitkäaikaisiksi ja aktiivisiksi vesillä liikkujiksi. Veneilykokemuksesta huolimatta navakka tuuli olisi muuten saattanut pidätellä heitä osallistumasta regattaan, mutta Möykkysaareen heidät houkutteli kuikkatutkija Pekka Lehtosen siellä pitämä puheenvuoro.

Lehtonen kertoi regattaväelle muun muassa Etelä-Suonteen kuikkakannasta ja neuvoi, miten veneilijöiden ja retkeilijöiden on syytä huomioida kuikat, etteivät he häiritse niiden elämää. Hän myös kertoi kuikkakannan kasvaneen samaan aikaan, kun muut vesilinnut ovat vähentyneet. Niin Lehtonen kuin regatassa puhunut Suonteen kalastusalueen puheenjohtaja Jukka Manninenkin ihmettelivät tätä. Yhdeksi syyksi he arvelivat minkin: se verottaa muuta vesilintukantaa, mutta ei uskalla mennä kuikan pesälle.

 

Kuikkatutkija Pekka Lehtosen puheenvuoro kiinnosti kuulijoita.

Asian kuuntelemisen ohessa Suonteen regatassa kahviteltiin ja paistettiin makkaraa. 5-vuotiaan helsinkiläisen Jaakko Heinäsen mukaan juuri syöminen olikin regatassa hauskinta. Jaakko ja 3-vuotias Kerttu-sisko kiipesivät myös isänsä Martti Heinäsen kanssa ylös Möykkysaaren kalliolle ihailemaan maisemia. Hirvensalmella mökkeilevälle kolmikolle regatta oli tuttu ja mieleinen tapahtuma.

– Oikein mukava, että järjestetään. Täällä on niin vähän tapahtumia muutenkin. Ja sitten on vielä saatu näitä asiantuntijoita paikalle, niin se on aina kiva, Martti Heinänen kiitteli.

 

Regatan nuorimmat osanottajat olivat 3-vuotias Kerttu ja 5-vuotias Jaakko, jotka olivat vesillä isänsä Martti Heinäsen kanssa.

Yhtenä regatan puuhamiehistä toiminut Joutsan Veneseuran Heikki Utula totesi tapahtuman loppumetreillä olevansa regatan väkimäärään ilmoihin nähden oikein tyytyväinen.

– Ajattelin, ettei tänne tule ketään, kun ainakin meidän päässä oli niin hirveä myrskytuuli, kertoi Jouteesta vesille lähtenyt Utula.

Veneseura aikoo järjestää Utulan mukaan uuden regatan 11. elokuuta. Muita tapahtumia seuralla ei ole tälle vuodelle luvassa, mutta kaikenlaista muuta Utula kertoo sen sijaan olleen puheissa. Rantautumispaikkojen merkitsemistä karttoihin on suunniteltu, samoin veneenlasku- ja rantautumispaikkojen kunnostamista. Viimeksi mainittua on suunniteltu Utulan mukaan esimerkiksi Pienen Selkäsaaren osalta.

– Siellä on tämmöinen samanlainen laavu, mutta se on niin kallioinen, huono ranta, eli sinne pientä laituria tehtäisiin.

 

Kuikat viihtyvät Etelä-Suonteella

Etelä-Suonteella elää noin 80 kuikkaparia ja yhteensä suurin piirtein 200 kuikkaa. Määrä kasvaa kesällä, sillä ”omien” lisäksi järvelle tulee silloin kuikkia muualta. Näin arvioi Etelä-Suonteella yli 55 vuotta kesiä viettänyt kuikkatutkija Pekka Lehtonen (kuvassa alla).

Siinä missä Etelä-Suomen kuikkakanta on Lehtosen mukaan vuosien varrella kasvanut, muut vesilinnut ovat sen sijaan vähentyneet.

– Etelä-Suonteella on todella vähän sorsalintuja. 1960–70-luvulla täällä oli hienot kannat. Selkälokitkin ovat vähentyneet. Kalalokit ovat pysyneet melkein samoina, mutta niissä on pieniä muutoksia luonnostaankin. Mutta sorsalinnut ovat iso kysymysmerkki, että mikseivät ne pärjää täällä enää. Ja se ei ole vain täällä, vaan se on valtakunnallinen ilmiö, että sorsalinnut jostain syystä vähenee ja vähenee. Minkkiä epäillään aika paljon, kertoo Lehtonen.

Tutkijana hän jatkaa isänsä 1960-luvulla aloittamaa työtä. Tutkimuksissaan hän on keskittynyt jokavuotisiin vesilintulaskentoihin, kuikan poikaslaskentoihin, kuikan käyttäytymisen tutkimiseen ja sen kesäpuvun vaihteluiden selvityksiin. Tänä keväänä hän on aloittanut myös kuikan reviirihuudon tutkimisen.

– Menee varmaan kolme, neljä vuotta ennen kuin siinä aiheessa on julkaistavaa, sanoo aiempaa tutkimustaustaa kemian alalta omaava, kemian tohtoriksi väitellyt Lehtonen.

 

Kuikkatutkija Pekka Lehtonen vieraili lauantaina puhumassa Suonteen regatassa.

Aikuisia kuikkia on Pekka Lehtosen mukaan mahdollisuus nähdä kaikkialla Etelä-Suonteella, mutta pesimäpaikakseen lintu kelpuuttaa vain matalarantaisen ja rauhallisen paikan. Varsinkin pesimäaikaan linnun on kuitenkin Lehtosen mukaan annettava olla rauhassa.

– Kun ihminen menee lähelle pesää, emo lähtee pesältä pakoon, jolloin varis tulee ja syö munat. Se on suurin syy kuikan munien tuhoutumiseen.

Veneilijöitä tutkija kehottaa huomioimaan, että niin linnun pesimärauhan kuin sen seuraelämänkin pilaavat kovaa kulkevat moottoriveneet. Niiden tullessa parvet hajoavat ja linnut pakenevat. Lehtonen itse on onnistunut näkemään Etelä-Suonteella isojakin kuikkaparvia; tänä vuonna useita yli 50 linnun parvia ja toissa vuonna peräti 72 linnun parven.

– Ne ovat niin seurallisia, että kerääntyvät kauniilla säällä viettämään yhdessä aikaa.

 

Kuikkaperhe Etelä-Suonteella. Kuva: Pekka Lehtonen.

Pekka Lehtonen kuvaa kuikkaa erämaan ikuiseksi linnuksi ja kertoo ihailevansa sen monipuolisuutta ja taitavuutta vedessä ja sukeltajana. Hän tietää monen muunkin ihailevan lajia, siitä on esimerkkinä valinta Suomen suosituimmaksi mökkilinnuksi vuonna 2010. BirdLife Suomen kuikkaryhmän puheenjohtajana Lehtonen myös saa reviiriuskollisen linnun ihailusta kertovia yhteydenottoja.

– Ihmiset soittelevat minulle liikuttuneina, että nyt heidän kuikkansa on taas tullut. Se on semmoinen jotenkin niin viehättävä lintu ja evoluutioltaan vanhimpia lintulajeja maailmassa.

Lehtosta kiehtoo myös Suomen tunnetuimpiin luontoääniin kuuluva kuikan reviirihuuto.

– Se on alkukantainen ja erämainen ikiaikainen luonnon ääni ja siksi se viehättää niin monia. Kuikalla on kuusi paljon käytettyä ääntä ja reviirihuuto on niistä tunnetuin.

Tarja Kuikka

Katso videopätkä Suonteen Regatan tunnelmista: