Kesäluhankalaisen Matti Sandelinin hattu toimitti esiripun virkaa, kun Judinsalon loiston kylkeen kiinnitetty luotsien muistolaatta paljastettiin pienimuotoisin, mutta sitäkin juhlallisemmin menoin kesäkuun puolivälissä. Sandelinin isoisä Villehad Leinonen ja tämän isä Kustaa Leinonen toimivat Judinsalon luotseina vuodet 1896–1943. Nyt nämä nimet koreilevat siis loiston, tuttavallisemmin majakan kupeessa olevassa laatassa.

– Judinsalon loisto täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Samoin isoisäni kuolemasta tulee tänä vuonna 75 vuotta täyteen, taustoittaa Sandelin Leinosten jälkipolvien muistolaattahanketta.

Sandelin on tehnyt paljon työtä arkistojen, muun muassa entisen Päijänteen luotsipiirin arkistojen ja kirkonkirjojen parissa. Arkistoista on varmistunut, että Villehad Leinonen toimi luotsina maaliskuusta 1905 alkaen aina vuoteen 1943 saakka.

Sen sijaan isoisänisä Kustaa Leinoseen liittyen tarkka aloitusvuosi ei vielä ole varmistunut. Kirkonkirjojen mukaan Kustaa Leinonen muutti Asikkalasta Judinsaloon 1896 torpparina. Sandelinin varsin valistunut arvio on, että hän tuli nimenomaan luotsiksi.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Kesäluhankalainen Matti Sandelin toimi keskeisenä puuhamiehenä Judinsalon loiston kylkeen asennetulle muistolaatalle, jossa komeilee nyt Sandelinin isoisän Villehad Leinosen ja isoisänisän Kustaa Leinosen nimet.

Kyseinen vuonna 1943 valmistunut loisto sijaitsee puolestaan niin sanotulla Majakkasaarella Päijänteellä, likellä Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen maakuntarajaa. Paikka on kuitenkin ollut vesiliikenteelle keskeinen paljon pidempään. Paikalla ikiaikainen vesireitti nimittäin kapenee juuri Judinsalon ja vastarannalla olevan Haukkasalon väliin, joten aikaisemmalle luotsitoiminnalle ja nykyiselle loistollekin on siis tarpeensa ja perustelunsa.

– Käsittääkseni lähimmät luotsit olivat etelässä Tehillä ja pohjoisemmassa Kärkisissä. Jämsän jokisuun suunnalta varmaa tietoa ei ole, kertoo Sandelin.

Saarelle on itse asiassa varsin lyhyt matka Judinsalon laivalaiturilta. Eniten alueella vierailee väkeä vuosittain Päijännepurjehduksen aikaan, jolloin kilpaveneitä voi seurata varsin pitkän aikaa, sillä maisemat avautuvat sangen kauas etelään ja pohjoiseen. Purjeveneet myös kiitävät läheltä ohi. Samaan aikaan laivalaiturilla järjestetään myös Judinsalon laituritanssit.

(Juttu jatkuu kuvien jälkeen)

Villehad Leinonen toimi Judinsalon luotsina vuodet 1905–1943. Kuva: Matti Sandelinin kotiarkisto.

Kustaa Leinonen toimi Judinsalon luotsina todennäköisesti vuodesta 1986 alkaen vuoteen 1905 saakka. Kuva: Matti Sandelinin kotiarkisto.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa luotsien työ oli varsin fyysistä, sillä se koostui pääosin väylienhoidosta. Käytännössä tämä tarkoitti, että talvet luotsit tekivät ja maalasivat väylien merkeiksi uusia puisia reimareita. Keväisin alkoi niiden asennus paikalleen. Talvet täyttyivät myös muista huolto- ja valmistelutöistä, kuten puuveneiden huollosta.

Luotsit olivat valtion virkamiehiä, mutta palkka ei ilmeisesti ollut järin suuri. Näin Sandelin on päätellyt vuodelta 1905 löytyneestä Kustaa Leinosen perukirjasta.

– Mutta omistaan luotsipiiri ilmeisesti piti huolta. Törmäsin arkistoissa muun muassa kansakouluverkon rakentamisesta luotseille tehtyyn kyselyyn. Siihen oli Judinsalosta vastattu, ettei ole varaa laittaa lapsia kortteeriin eikä varaa ostaa kenkiä kulkemista varten, naurahtaa Sandelin.

Luotsien toiminta jatkui Judinsalossa vielä pitkään Leinosen suvun tehtävästä luovuttua. Luotsiasema ja -vene sijaitsivat sittemmin Vuoksensalmessa. Joutsan Seutu yritti selvittää toiminnan lopettamisvuoden, mutta toistaiseksi tuloksetta. Jos tiedät sen, ota yhteyttä ao. toimittajaan jukka.huikko(a)joutsanseutu.fi.

Jukka Huikko