Joutsassa pitkän työsaran muun muassa Joutopäivien ja Joutsan Seudun Ratakeskuksen hyväksi tehnyt Pertti ”Pepe” Urria menehtyi yllättävään sairauskohtaukseen 21.5. Hän oli syntynyt Petäjävedellä 28.12.1940 ja oli siis kuollessaan 77-vuotias.

Pepe muutti ensimmäisen kerran Joutsaan teini-ikäisenä äitinsä saatua Joutsasta työpaikan 1950-luvun puolivälissä. Aikuisena hän asettui äskettäin perustetun perheen ja telelaitoksen työpaikan perässä lopullisesti Joutsaan 1960-luvun puolivälissä.

Pepe ei siis syntyjään ollut joutsalainen, mutta syvästi joutsalainen hänestä tuli. Varsinkin aikuiselämän alkuvuosina tärkeä linkki paikkakunnan elämään oli Joutsan mieskuoro. Vaikka Pepe ei ollut mikään erityinen urheilumies, jalkapallosta hän oli nuorempana hyvin kiinnostunut.

Työn ohessa ja etenkin työuran jäätyä taakse Pepe toimi aktiivisesti moottoriurheilun ja Joutsan Joutopäivien parissa. Hän oli pitkään Joutsan Seudun Ratakeskuksen toimitusjohtaja. Tätä tehtävää hän hoiti lähinnä kulukorvauksilla, mutta työmäärän puolesta kuin täysiaikainen ja -palkkainen. Voi kysyä, olisiko ratakeskuksen toiminta jatkunut lainkaan ilman Pepen työpanosta.

Pepe oli keskeinen toimija myös autourheiluseura JouSUA:ssa. Hän muun muassa toimi seuran puheenjohtajana vuosikausia. Autourheilun toimitsijatehtäviä hänelle kertyi runsaasti, muun muassa Jyväskylän Suurajoissa.

 

Vuonna 1972 ensimmäisen kerran järjestettyihin Joutsan Joutopäiviin Pepe oli vahvasti sekaantunut alusta lähtien. Jo vuodesta 1973 lukien hyväksi käytännön asioiden järjestelijäksi tiedetty mies houkuteltiin joutopäiväsihteeriksi. Pepe myös toimi Joutopäivien osa-aikaisena toiminnanjohtajana kymmenen vuoden ajan 1990- ja 2000-luvuilla. Hän oli yhtenä monista keskeisesti mukana järjestämässä Joutopäivien kuuluisia ja valtavan työmäärän vaatineita perinnenäytöksiä tervanpoltosta ja hevoskiertoponttuusta alkaen.

Joutopäivien varsinaisen festivaalijohdon vaihtuessa yhteen aikaan hyvinkin taajaan Pepe oli juhlajärjestelyjen luotettava ankkuri, johon saattoi kokemattomampikin festivaalipäällikkö turvata. Joutopäivävuosien varrella Pepelle kertyi mittava joukko ystäviä ja tuttavia festivaalijärjestämisen eri osa-alueilta. Juhlia kokoon juostessa tutuiksi tulivat myös monet valtakunnan kulttuurielämän huippunimet. Välillä esiintyvien taiteilijoiden paimentamisessa oli omat haasteensakin, jotka jälkikäteen jalostuivat Pepen suussa hauskoiksi anekdooteiksi. Toki samanlaisia anekdootteja syntyi myös kohtaamisista moottoriurheilumaailman kuuluisuuksien kanssa.

Pepe ei jäänyt joutopäivätyöstäänkään vaille tunnustusta: vuonna 2003 hänelle myönnettiin Joutopäivien perinnemestarin arvo.

Läheisten ystävien mukaan Pepe oli aina sosiaalinen ja luotettava, eikä puhunut ihmisistä pahaa heidän selkänsä takana.

Markku Parkkonen