Joutsan taajamassa, kuten varmaan monissa muissakin Suomen kirkonkylissä on ollut jo vuosia viheralueiden hoito-ongelma. Joutsassakin osa taajaman viheralueista on kunnan – usein nuorten kesätyöntekijöiden – toimesta hyvin hoidettuja. Sitten on toisia alueita, joiden nurmikonleikkuusta ja muusta ylläpidosta tulee joka kesä valtavasti negatiivista palautetta. Kyseiset alueet ovat valtion vastuulla, koska osa taajamakaduista on edelleen valtion omistuksessa. Joutsassa tällaisia valtionkatuja ovat Yhdystie ja Jousitie.

Ennen vanhaan valtionkin tienhoito oli vielä aivan hyvää, kun paikkakunnalla oli oma tiemestari ja paikallinen työporukka. Sittemmin tienhoito on kilpailutettu moniportaiselle urakoitsijarakenteelle. Viime kädessä työt tekee paikallinen yritys, mutta pääurakoitsija ja valtio määräävät, kuinka hyvin – tai huonosti – hommat tehdään. Paikallisia urakoitsijoita on siis turha syyttää taajaman nurmien huonosta hoidosta.

Jo useampana kesänä Joutsassa on pohdittu ”oman käden oikeuden” käyttöönottoa nurmenleikkuussa. Kunnan hommiksi valtion nurmien leikkuuta on myös koetettu saada, mutta toistaiseksi onnistumatta. Viime viikolla joukko joutsalaisia aktiivisia kansalaisia päätti viimein panna tuulemaan: reilun kymmenen hengen porukalla Jousitien ja Yhdystien nurmet leikattiin ja alueet siistittiin muutenkin. Lupia ei kyselty, joten nyt jäädään odottamaan seuraako omatoimisuudesta mahdollisesti kehuja vai haukkuja.

Suomalaiset ovat vapaaehtoistyön saralla aktiivista kansaa. Usein vain tuntuu siltä, että jos jotain pitäisi tehdä, kysytään ensimmäisenä, että ”eikö kunta voisi tukea” ja sen jälkeen, että ”pitäisikö tähän kysyä kunnalta lupa”. Ehkäpä joskus on hyvä käyttää maalaisjärkeä, eikä kysellä lupia.

Markku Parkkonen