Luhangassa on edessä mielenkiintoiset lähivuodet, kun nyt muodostunut valtapoliittinen tyhjiö alkaa täyttyä. Eläkkeelle jäävä kunnanjohtaja Reijo Urtti on edustanut kunnassa väkevää virkamiesvaltaa koko kautensa ajan. Toisaalta yhtä suuri vastavoima on löytynyt myös luottamushenkilöistä. Kaikki Luhangan asioita seuranneet muistavat muun muassa rautarouvien Hilkka Weijon (kok.) ja Mirjami Keskisen (kesk.) jämerän valtakauden, samoin kuin viimeisimpänä Ahti Weijon (kok.) ja Tuomo Kärnän vastaavan jakson.

Kun tähän lisätään vielä Kesäniemen toisinajattelijan Martti Markkasen (kok.) takavuosien haastavat dialogit valtuustossa, voidaan hyvällä omalla tunnolla todeta, että demokratia on toiminut Luhangassa ja roolit pysyneet selkeinä. Tulokset puhuvat puolestaan. Aikaan on saatu kiistatta pitäjän mittakaavassa suuria päätöksiä, eikä taloudessakaan ole moittimista.

Edellä mainituista kaikki muut ovat poissa kuvioista paitsi politiikkaan paluun tehnyt Hilkka Weijo. Kärnän rooli puolestaan muuttuu oleellisesti, kun hän ottaa vastuulleen operatiivisen työn johtamisen ja varsinaisen tekemisen. Mitä tehdään, minne suunnataan ja mitä tavoitellaan, ovat puolestaan luottamushenkilöiden ja heidän muodostamien luottamuselinten tärkeimpiä kysymyksiä, joihin pitää myös pystyä vastaamaan.

Tuomo Kärnän isä, sittemmin edesmennyt Seppo Kärnä totesi aikanaan luottamustehtävät jättäessään paikallislehdelle, etteivät luottamuselimet kaipaa niin sanottuja joojoomiehiä. Tämä viisaus pätee edelleen. Paineet kohdistuvat erityisesti siihen, että puheenjohtajat ottavat roolinsa. Myös Markkasen perillisiä, siis haastajia ja sparraajia, kaivataan Luhangassa. Mielellään useampia.

Jukka Huikko

Tagged with →