Luonnonkasveja on perinteisesti hyödynnetty villalankojen värjäyksessä. Värjäykseen voi käyttää kasvivärjäyksestä useamman vuosikymmenen kokemuksen omaavan luhankalaisen Tiina Peltosen (kuvassa alla) mukaan lähes kaikkia luonnonkasveja huomioiden kuitenkin sen, ettei käytettävä kasvi ole rauhoitettu.

Värjättäväksi soveltuvat Peltosen mukaan niin sataprosenttinen kuin nylonvahvisteinenkin villalanka, tosin nylonvahvisteisuus tuo lopputulokseen omanlaisensa sävyn. Väriltään langan on hyvä olla valkoista tai vaaleanharmaata.

Käytettävän kasvin tai kasvien määrä riippuu Peltosen mukaan langan määrästä. Jos lankaa on sata grammaa, värjäämiseen tarvitaan kilo kasvia tai sata grammaa sientä. Vahvemman värin saa laittamalla enemmän kasveja tai vähemmän lankaa. Langan mahdollinen suurempi tarve kannattaa huomioida jo alussa.

– Jos tietää etukäteen, että tarvitsee esimerkiksi puoli kiloa keltaista lankaa, silloin kannattaa värjätä kerralla kaikki, neuvoo Peltonen.

Värjäysastiaksi sopii Peltosen mukaan kattila tai pata, johon mahtuu kolme litraa vettä yhtä lankavyyhteä kohti. Materiaaliltaan keittoastia voi olla niin terästä, alumiinia kuin emaliakin. Astian valinnan Peltonen sanoo vaikuttavan siihen, käytetäänkö värjäyksessä puretusainetta, joka tekee langasta vastaanottavaisemman värille.

Puretusaineena voi käyttää esimerkiksi kuparisulfaattia, alunaa tai rautaa, mutta jos värjäys tapahtuu vaikkapa alumiinikattilassa, puretusainetta ei Peltosen mukaan tarvita, sillä kattilasta irtoaa alumiinia.

– Ja jos värjää esimerkiksi valurautapadassa, siitäkin tulee jo itsestään rautaa.

 

Tiina Peltosella on pitkä kokemus villalankojen värjäämisestä luonnonkasveilla. Värjätessään suuria lankamääriä Peltonen käyttää noin 80 litran teräskattilaa tai hieman pienempää rautapataa.

Kasveja Tiina Peltonen neuvoo keittämään tunnin ajan kiehuvassa vedessä – oksia ja kuoria hieman pidempäänkin, sillä väri irtoaa niistä hitaammin. Halutessaan oksat ja kuoret voi liottaa etukäteen, jolloin väri irtoaa paremmin.

Tunnin kiehumisen jälkeen kasvit siivilöidään pois vedestä. Samoin tehdään roskille, etteivät ne tartu lankaan.

– Varsinkin jos syksyllä värjää kultapiiskulla, niin sen kukat ja siemenkodat jäävät niin tiukkaan lankaan, että ne joutuu nyppimään yksitellen pois langasta, Peltonen on huomannut.

Väriliemi jäähdytetään noin 40-asteiseksi. Siihen laitettavien lankojen tulee olla Peltosen mukaan suunnilleen yhtä lämpimät kuin liemi, etteivät ne vanu joutuessaan kylmästä lämpimään. Langat voi lämmittää esimerkiksi laittamalla hieman värilientä kylmään veteen ja uittamalla lankoja siellä.

Värjäämään ryhtyessä lankavyyhti kiinnitetään valmisteluvaiheessa tehdystä vahvemmasta haltijalenkistä keppiin ja lasketaan väriliemeen. Peltonen ohjeistaa nostamaan lankoja muutaman kerran ylös alas, että lämpö tasaantuu ja lanka leviää. Sen jälkeen lientä aletaan kuumentaa hiljalleen 90-asteiseksi. Lämpötila pyritään pitämään 90 asteessa noin tunnin ajan. Kiehua liemi ei saa.

– Jos näkyy, että se rupeaa poreilemaan, niin äkkiä langat ylös ja kylmää vettä tilalle, ettei pääse kiehumaan, neuvoo Peltonen.

Vartti ennen värjäyksen loppua liemeen lisätään mahdollinen puretusaine ja sen annetaan vaikuttaa lopun aikaa.

 

Luonnonkasveja voi hyödyntää värjäyksessä tuoreena tai kuivattuna.

Sen jälkeen kattila siirretään pois hellalta ja jos aikaa on, lankojen annetaan jäähtyä väriliemessä. Jos samalla liemellä värjätään lisää lankoja, Tiina Peltonen ohjeistaa nostamaan värjätyt langat toiseen astiaan jäähtymään ja laittamaan uudet langat liemeen.

Jäähdytyksen jälkeen langat huuhdellaan. Parasta siihen on Peltosen mukaan järvi- tai sadevesi, mutta hän sanoo myös vesijohtoveden käyvän, jos värjäys tehdään keittiössä. Huuhtelun jälkeen lankojen annetaan levätä yhdestä kahteen kuukautta, minkä seurauksena väri tarttuu niihin paremmin. Lepuutuksen jälkeen Tiina Peltosella on tapana pestä langat pesukoneen villaohjelmalla mäntysuopaa käyttäen.

– Toiset pesevät ne käsin ja hyvin varovasti, mutta minä olen huomannut, että villaohjelma käy oikein hyvin. Sitten se kaikki ylimääräinen väriaine ja epäpuhtaudet lähtevät pois.

Luonnonkasveja voi Peltosen mukaan hyödyntää myös kylmävärjäyksessä. Kylmävärjäys tehdään usein kasvihuoneessa, jossa kasvit saavat liota olla noin 40-asteisessa vedessä pidemmän aikaa. Halutessaan kasvit voi Peltosen mukaan siivilöidä pois ennen lankojen laittamista, mutta se ei ole pakollista.

– Sitten sitä käydään sekoittelemassa välillä ja katsotaan, milloin lanka on sopivan värinen. Jotkut sanovat, että pitävät pari viikkoakin lankoja siellä vedessä.

 

Kuivatusta verihelttaseitikistä irtoaa veteen väriä jo ennen keittämistä.

Ylimmässä kuvassa ruskeiden lankojen väri on peräisin koivun ja omenapuun kuorista, vihreiden lankojen lupiinista ja punaisten veriseitikistä sekä verihelttaseitikistä.

Tarja Kuikka