Musiikki on ollut osa joutsalaisen Bettina Törnvallin (kuvassa) elämää jo pitkään. Syksyllä 20 vuotta täyttävä Törnvall on soittanut viulua neljätoista vuotta ja pianoakin useamman vuoden ja on suorittanut molemmissa soittimissa tutkintoja Puulan seutuopiston musiikkikoulussa.

Tänä keväänä pitkäaikaiset opinnot musiikkikoulussa päättänyt Törnvall kertoo soittoharrastuksensa käynnistyneen noin viisi-kuusivuotiaana. Hän oli käynyt jo sitä ennen viulumuskarissa ja sen pohjalta muskarin opettaja tiedusteli hänen äidiltään, kiinnostaisiko Törnvallia aloittaa viulutunnit.

– Äidin isä Jorma Ikävalko oli muusikko ja soitti viulua. Ja äitikin soitti nuorempana muutaman vuoden viulua. Äiti oli, että mikä ettei. Että kyllä hänkin tietää mitä viulunsoitto on, niin voisihan sen vaikka aloittaa, muistelee Törnvall.

Viulutunneilta Törnvall siirtyi kouluiässä opiston musiikkikouluun. Ensimmäisen tutkintonsa hän muistelee soittaneensa noin kymmenvuotiaana, toisen muutamaa vuotta myöhemmin ja kolmannen lukioikäisenä.

Sen jälkeen hän aloitti viulun rinnalla sivuaineena pianonsoiton, josta tulikin seuraavana vuonna pääaine. Viulun osalta Törnvall vaihtoi tuolloin kansalaisopiston puolelle pitääkseen yhä soittotaitoaan yllä, mutta pianossa hän aloitti tutkintojen suorittamisen. Tutkintoja hän suoritti kaksi, musiikkikoulun termein tutkinnot 1/3 ja 2/3.

– Kolmas olisi vaatinut varmaan vielä yhden vuoden, arvelee Törnvall jälkeenpäin.

 

Musiikkikoulussa Bettina Törnvallin opintoihin on sisältynyt esimerkiksi yksilöopetusta, musiikin teoriaa ja yhteissoittoa. Viimeksi mainittuun on mahtunut paljon esimerkiksi porukalla soitettua pelimannimusiikkia.

– Siinä monen tasoista soittajaa pääsee mukaan omien taitojensa mukaan. Julia [Weijo, opettaja] on sovittanut jokaiselle viulistille oman tason mukaan oman nuotin kappaleeseen. Ne ovat tosi kivoja semmoiset porukkasoittamiset, sanoo Törnvall.

Myös oppilaiden soittomatineat ovat olleet hänelle mieluisia.

– Siinä näkee toisten soittamista ja pääsee nauttimaan toisten musiikista. Ja samalla pääsee näkemään, miten toiset ovat kehittyneet ja pääsee omaa esiintymiskokemusta kartuttamaan. Ja onhan siitä hyötyä ollut. Oma esiintymisrohkeus on parantunut, kun on päässyt pienestä pitäen esiintymään.

Esiintymiskokemuksesta huolimatta Törnvall sanoo jännittävänsä esiintymistä yhä ainakin silloin, jos kappale on vaikea eikä tunnu omalta. Toisaalta jännittämisestä voi olla hänen mukaansa etuakin, sillä silloin on ainakin skarppina tilanteessa. Yksi instrumentti Törnvallilla kuitenkin on, jonka kanssa hän ei jännitä.

– Tykkään ilman muuta esiintyä viululla ja pianolla, mutta laulu on se, mitä en lainkaan koskaan jännitä.

 

Musiikin ohella Bettina Törnvall on harrastanut pitkään urheilua ja jatkoa ajatellen hänen toiveenaan on yhdistää molemmat kiinnostuksenkohteet. Sen vuoksi hän tähtää parhaillaan kulttuurituottajan opintoihin, jotka mahdollistaisivat myöhemmin työelämässä esimerkiksi juuri liikuntaan tai musiikkiin liittyvien tapahtumien ja projektien järjestämisen.

Suorittaako soittotutkintoja jatkossa, sitä Törnvall ei tiedä, mutta soittoharrastuksen hän arvelee silti säilyvän vähintään mukavana ajanvietteenä. Ja jos tulevalta opiskelupaikkakunnalta löytyy musiikkiopisto tai vastaava, hän arvelee pitävänsä siellä soittotaitoaan yllä.

Musiikki on Törnvallille arjen piristäjä ja voimavara.

– Joskus kun oli semmoisia hetkiä, että stressasi tai joku asia mietitytti, ei ollut ehkä paras fiilis, niin jotenkin musiikin kautta sai energiaa. Ja siinä on jotain sellaista jännää, että se poissulkee kaikki inhottavat asiat ja piristää mieltä. Oli se sitten soittaminen tai kuunteleminen, ihan kumpi tahansa.

Toisaalta Törnvall kokee, että musiikissa myös pääsee kehittämään ja hyödyntämään omaa lahjakkuutta ja soittotaito myös avaa ovia erilaisiin projekteihin, joissa tarvitaan soittajaa. Törnvall itsekin nähdään viuluineen tänä kesänä lavalla TatuFanien näytelmässä. 

Katso videolta, kuinka Bettina Törnvall soittaa isoisänsä kappaletta:

Musiikin opetussuunnitelma muuttuu

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet uudistuvat elokuun alussa. Uudistus tulee näkymään myös Puulan seutuopiston musiikinopetuksessa ja se tulee olemaan opiston musiikinopettajana ja musiikkikoulun vastaavana opettajana toimivan Marjut Palosen mukaan iso.

Siinä missä opetuksessa on menty Palosen mukaan aiemmin melko tiukoissa raameissa, jatkossa opetus muuttuu oppilaskeskeisemmäksi. Uusi käytäntö mahdollistaa jokaisen soittajan oman vahvuusalueen tukemisen.

Kaikkea entisestä opetussuunnitelmasta ei kuitenkaan aiota niin sanotusti heittää roskiin, eikä kaikki muutu elokuun alussa yhdessä yössä, vaan uutta kohti mennään pikkuhiljaa.

– Se on iso muutos. Kyllä siihen menee vuosi, kaksi, kolmekin, arvioi Palonen.

Puulan seutuopistossa uutta on jo kuluvana lukuvuonna otettu pikkuhiljaa käyttöön. Tästä esimerkkeinä Palonen mainitsee teknologian hyödyntämisen oppilaiden soittojen tallentamisessa ja uusien kappaleiden ottamisen soittovalikoimaan.

Oppilaille jo nyt tehdyt pienet uudistukset ovat olleet Palosen mukaan mieluisia ja hän itsekin on niistä innoissaan, mutta uudesta opetussuunnitelmasta Puulan seutuopiston osalta vastaavana sanoo uudistamisen myös tuoneen lisätyötä. Kun nykyistä, vuonna 2013 käyttöönotettua opetussuunnitelmaa tehtiin, oli se enemmänkin edellisen päivittämistä.

– Tämä on nyt isompi muutos, vertaa Palonen.

Tarja Kuikka