Varhainen kesä herätti metsäsuomalaiset alakulon syövereistä. Auringon lämpö koskettaa palelevia, suloisten visertäjien loputon päivittäinen lauluannos ravitsee. Jos kuikan kaihoisa kuik… harveneekin hetkeksi sen voi bongata uimassa parinsa kanssa. Sitsisitsi jaksaa toistaa kertosäettään pihapetäjissä vitsivitsiksi sen nimesin, pitkän laulusession jälkeen se pääsee aina vitsivitsiin, tiaissukua kenties. Käkikanta tuntuu säilyneen, sen kukkumisia lasketaan vanhaan malliin arvellen, minkä verran vuosia on jäljellä. Töyhtöhyyppä kahisuttaa siipiään muuttaen lentosuuntaa yllättäin syoksyllään pellolle, muokkaaja tuskin kuuluu sen kutsuvieraisiin, mutta sitkeänä se tekee uuden pesän. Tuulihaukka saapui, mutta ilmeisesti on päättänyt näyttäytyä harvemmin?
Suomen kesä hakee vertaistaan, vaikka pääskyset tuntuvat vähentyneen samoin kuin monet muut lajit? Onneksi niihin törmää vielä sentään, tuovathan ne mieleen muistoja vuosien varrelta lapsuutta myöten. Miten vanhemmat keskeyttivät askareensa paluumuuttajan huomattuaan ja puhelinlangoilta kuului iloisen kirkas laulu, kuin Tohmajärven tytöltä ikään. Ilmastonmuutos, peltojen rikkatorjunta varmaan vaikuttaa lintukantaan Keski-Eurooppaa myöten. Surullista. Soisi pesinnän onnistuvan ja hyttysiä sun muita öttijäisiä saisi siksi olla. Kuka niistä nyt hyttysistäkään muuten välittäisi.
Kaupunkireissulta palattua paksu raekerros reunusti ulkoterassia ja taivasalle tuulettumaan nostetut taimitarhan kasvatit kitisivät katkenneina. Onneksi osaa suojasi katos. Talvetetut viimekesän amppelikukat säilyivät, mutta pelargoniat voihkivat kukat siekaleina. Muutaman päivän siitä toivuttuaan päättivät pysyä elossa. Rosmariini ja hortensia viis veisasivat topakoina, tuntuu kuin nyt olisi suvivirren aika. Sekin kaipaa suojelua tämän päivän arjessa, vasta lehdestä luin miten tunnettu oopperalaulaja onkin ottanut tehtäväkseen suojella sitä. Perinteet kunniaan. Koulun päätöksen kruunaa suvivirsi, sen pysäyttävä ihmetys ja kiitollisuus koskettaa vuodesta toiseen. Mikä onkaan sen herkistävämpää missä tahansa juhlissa, kun yhtyä suvivirteen, muita kesälaulujahan piisaa, eivätkä ne ole uhan alla.
Talven ja kevään pyörittelin ahkerasti kynää siitä syntyi runojen ystäville Päivässä hetki -runokokoelma. Tätä voi käydä kurkkaamassa Mediapinta Oy:n sivuilta nimelläni. Aiheina: läheisen menetys, ystävyys, luonnon hoitava läsnäolo ja nelijalkainen ystäväni.
Eija Pihlajamäki
Loading ...
