Useimmissa rippikouluissa on kautta vuosikymmenten luettu ulkoa jae Joh. 3:16.

Sanan “yksikään” tilalle on kehotettu laittamaan oma nimi. Allekirjoittaneen kohdalla jae kuuluisi seuraavasti: “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei Mattikaan, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

Kun sinä lukijani laitat siihen oman nimesi, niin voisit “maistella” jaetta sen jälkeen ja pohtia, mitä se omakohtaisesti merkitsee sinulle. Ei ainakaan mitään kielteistä, vaan todella myönteistä. Näin uskallan väittää jopa kokemuksesta.

Pienoisevankeliumin myönteinen puoli paljastaa valitettavasti myös kielteisen. Jumalan tarjous kääntyy tuomioksi heille, jotka sen torjuvat. Jeesus sanoi: “Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan”. Että on jo nyt tuomittu käy lopullisesti selväksi kuoleman jälkeen.

Jeesus ei tuomitse ihmistä, vaan ihminen itse tuomitsee itsensä hylätessään Jumalan lähettämän pelastuksen. Jumalan Pojan maailmaan tulo oli tarkoitettu syntiselle ihmiselle pelastukseksi, ei tuomitsemiseksi.

Helluntaita, jonka tämänvuotisena evankeliumina on Joh.3:16-21, on sanottu kristillisen seurakunnan syntymäpäiväksi.

Meillä jokaisella on syntymäpäivämme. Syntymäpäivä mahdollisti sen, että olemme olemassa.

Ennen nyt kyseessä olevia sanojaan, Jeesus puhui Nikodemokselle uudestisyntymisen välttämättömyydestä, jotta ihminen pääsisi Jumalan valtakuntaan. Uudestisyntyminen on mahdollista tänäänkin. Usko Jeesukseen Kristukseen saa sen aikaan. Silloin tuomitusta tulee ei-tuomittu.

Tuollaisia uudestisyntyneitä on meissä tämän lehden lukijoissakin. Itsekin saan kuulua tuohon joukkoon. Siihen joukkoon mahtuu uusiakin eli myös sinä, joka et vielä siihen kuulu. Uskoontuloksikin tuota syntymistä sanotaan ja se saa aikaan sen, että meillä on iankaikkinen elämä kadotuksen sijaan. Olemme olemassa.

Matti Kallioinen
rovasti Joutsan Leivonmäeltä