Aktiivisuus kannattaa. Näin on saanut todeta tammijärveläinen Eila Honkanen (kuvassa), joka kaipasi joitain vuosia sitten matonpesupaikkaa Luhankaan. Tuohon aikaan Honkanen vielä pesi mattojaan kotona painepesurilla ja kuljetti niitä joskus Joutsaankin pestäväksi, mutta ei kokenut kumpaakaan ratkaisua erityisen hyväksi. Pesupaikkaa olisi omaan kuntaan tarvittu, vaan sellaista ei silloin vielä ollut.
Muutama vuosi sitten Honkanen alkoi puhua asiasta Luhangan luottamushenkilöiden suuntaan ja pikkuhiljaa asia lähti etenemään. Lopputuloksena Luhangan kirkonkylän satamaan saatiin viime kesänä matonpesupaikka, jossa on tilaa kolmelle kerrallaan – yhdelle ison maton pesijälle ja kahdelle pienempien mattojen pesijöille. Aloitteentekijä itse on asioiden järjestymisestä hyvillään.
– Kyllä minä ainakin olen tyytyväinen, sanoo Honkanen.
Myös muualta on kuulunut hänen mukaansa sen suuntaista palautetta, että matonpesupaikkaa olikin jo kaipailtu.
– Yksikin rouva sanoi, että kyllä sitä on varrottu ainakin kymmenen vuotta.
Matonpesupaikalla käytettävä vesi pumpataan Päijänteestä. Mattojen peseminen juuri järvivedellä on Eila Honkasen mieleen.
– Se tulee jotenkin niin hyvä tuoksu, kun pesee järvivedellä, tietää Honkanen.
Hän iloitsee siitäkin, että pesupaikalla on mankeli, jolla puhtaasta, märästä matosta saa puristettua pois enimmät vedet ennen kuin sen vie kuivumaan. Honkanen tietää joidenkin jättäneen viime kesänä mattojaan kuivumaan pesupaikalle, mutta sanoo itse vievänsä omansa kotiin kuivumaan.
– Jos on paljon pesijöitä, niin on parempikin, kun vie mattonsa kotiin.
Mitä pesusta syntyviin jätevesiin tulee, ne lasketaan Luhangan kunnan rakennustarkastaja Risto Salosen mukaan kunnan viemäriverkostoon. Pesupaikan rakentaminen tuli maksamaan Luhangan kunnalle Salosen mukaan kaikkiaan 11.000 euroa plus verot. Kustannuksiin sisältyivät niin satamaan hankitut laitteet, vesipumput kuin maatyötkin.
Kirkonkylän satamassa sijaitsevalla pesupaikalla on kolme pesuallasta ja mankeli.
Matonpesupaikka otettiin siis käyttöön alkukesästä viime vuonna. Eila Honkanen kertoo hyödyntäneensä paikan olemassaoloa alusta saakka, tosin viime vuonna loppukesän sateinen sää rajoitti välillä touhua. Mattojen peseminen pesupaikalla on Honkasen mukaan usein myös sosiaalinen tapahtuma, sillä samalla tulee juteltua toisten pesijöiden kanssa – olivatpa nämä sitten tuttuja tai vieraita.
Lähtiessään joitain vuosia sitten viemään matonpesupaikka-asiaa eteenpäin, Honkanen ei tehnyt varsinaista kuntalaisaloitetta, vaan vei tarpeen muuten luottamushenkilöiden suuntaan tietoon. Jälkeenpäin hän katsoo aktiivisuuden kannattaneen.
– Kannattaa kyllä olla aktiivinen, jos jotain haluaa, hän vinkkaa.
Omassa rannassa saa pestä, kun huolehtii pesuvesistä
Takavuosikymmeninä matonpesu tarkoitti monille maton jynssäämistä koti- tai mökkirannan laiturilla niin, että likavedet valuivat suoraan järveen. Mattoja saa nykyisinkin pestä esimerkiksi omassa mökkirannassa, mutta pesuvesistä on huolehdittava, sanoo Luhangan ja Joutsan kuntien ympäristötarkastaja Marika Masalin-Weijo.
– Omassa rannassa saa pestä, kun huolehtii siitä, että pesuvedet imeytyvät maahan eivätkä valu suoraan järveen. Omien mattojen pesun ollessa kyseessä rinnastan muodostuvat pesuvedet vähäisiin jätevesiin, joiden johtaminen maahan ei aiheuttane ympäristön pilaantumisen vaaraa, sanoo Masalin-Weijo.
Ympäristötarkastaja viittaa ympäristönsuojelulain (527/2014) 155. pykälään, jonka mukaan talousjätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista maahan, vesistöön tai ojaan, tekolammikkoon tai vesilain ensimmäisen luvun 3. pykälän mukaiseen noroon. Lain mukaan muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen, eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa.
Varsinaisia määriä siitä, kuinka monta mattoa sitten esimerkiksi omassa rannassa saa pestä, on ympäristötarkastajan mukaan hankala antaa.
Tarja Kuikka
Loading ...
