Tämän viikon torstaina vietetään helatorstaita, Kristuksen taivaaseenastumisen päivää. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä 40 päivän ajan ja opetti seuraajiaan. Sen jälkeen hän astui taivaaseen. Päivän nimi hela on alkujaan ruotsista lainattu nimi, joka viittaa ruotsin kielen pyhää tarkoittavaan sanaan hel. Helatorstai on siis pyhätorstai.

Luukas kertoo evankeliumin lopussa päivän tapahtumasta. ”Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.” Ihmeellinen, ihmisjärjelle käsittämätön asia tapahtui opetuslasten silmien edessä. Kuoleman vallan voittanut Jumalan poika nousi taivaaseen. Jeesuksen elämä ei päättynyt kuolemaan, vaan jatkuu iankaikkisuudessa. Viimeinen kuva, joka Jeesuksesta piirtyi opetuslasten verkkokalvoille, oli kohotetut, siunaavat kädet. Jeesus halusi opetuslasten muistavan, että hän rakastaa heitä ja haluaa että he jäävät luottavaisin mielin jatkamaan todistajan tehtäväänsä, kertomaan siitä mitä olivat omin silmin nähneet. Jumalan hyvä tahto, siunaus, on heidän kanssaan.

Mekään emme yleensä vastusta sitä, jos joku haluaa siunata meitä. Hyvien asioiden tapahtuminen elämässä on toivottavaa. Siunauksen vastakohtaa kirousta tuskin kukaan haluaa kohdalleen. Joskus puhumme siunauksesta siinä yhteydessä, kun menestymme. Saatamme ajatella, että työllämme ja teoillamme olemme ansainneet saamamme siunauksen. Kun elämään tulee kärsimystä, teoria romuttuu. Ehkä emme olekaan siunauksen arvoisia, kun kaikki ei menekään hyvin. Jumalan siunaus ei ole yhteydessä maalliseen menestykseen tai onnistumiseen ihmisenä. Siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa kaikissa elämän vaiheissa, ei vain myönteisissä asioissa. Kärsimykseenkin voi kätkeytyä siunaus.

Herra siunatkoon sinua.

Nina Siitari
diakoni
Joutsan evankelisluterilainen seurakunta