Pentti Johannes Vahteri syntyi 1.1.1931 Luhangassa, neljäntenä Kiiskilän talon kahdeksanlapsiseen katraaseen. Kiiskilän talo sijaitsee luonnonkauniilla Keihäsniemellä, alavan peltoaukean reunalla liki Päijänteen rantaa. Pentti sai viettää lapsuutensa turvallisessa ja yhteisöllisessä perheessä tottuen jo nuorena maatalon töihin ja vastuuseen. Jokainen lapsista oli mukana talon töissä, kukin kykyjensä ja voimiensa mukaan. Töiden lomassa aikaa riitti kiertopiilosen leikkimiseen ja kesäisin onkimiseen. Pentin kuuden kilometrin koulutie olisi nykyajan aikuisellekin haastava – vesistön ylitys avoveden aikaan soutuveneellä tai talvella jääkeleillä hiihtäen, sitten kinttupolkua tai latua Judinsalon Haukivuoren ylitse kansakoululle. Koulupäivän jälkeen taivallettiin samaa reittiä takaisin. Pentin yläkoulussa tekemä astiakaappi on edelleen jälkipolven käytössä kesämökillä. Pentillä oli hyvä sävelkorva ja lauluääni, mandoliinilla hän veteli korvakuulolta monet tutut kappaleet.
Armeija-aika vei Pentin autokomppaniaan, palveluspaikkoina olivat Kouvola ja Hamina. Armeijassa hankittu raskaan kaluston ajokortti oli arvokas suositus 1950-luvun työmarkkinoilla. Suomi oli nousemassa pyörille, ja autonkuljettajille alkoi avautua työpaikkoja maaseudullakin. Pentti hakeutui autonkuljettajan ammattiin Luhankalaiselle liikennöitsijä Leo Arolle toimien sekä kuljettajana että ”remonttimiehenä”. 1950 – 60 luvun kuljetuskalusto joutui kovaan rasitukseen Keski-Suomen mäkisillä ja usein kelirikkoisilla sorateillä, niinpä Pentillä riitti töitä korjaus- ja ajotehtävissä. Vaikka Pentillä ei ollutkaan mahdollisuutta alan opintoihin, hänellä oli luontainen kyky oivaltaa nopeasti moottoreiden ja teknisten laitteiden salat sekä niille soveltuvat huolto- ja korjausmenetelmät.
Pentti löysi mieleisensä elämänkumppanin, Liisan, naapurikylän puolelta, Putkilahdesta. Pentti ja Liisa vihittiin elokuussa 1958, ja ensimmäinen yhteinen asuinpaikka oli Puistola Luhangan kirkonkylän tuntumassa, nykyisen Mämminiementien varrella. Esikoinen ja samalla ainoa lapsi, Markku, syntyi helmikuussa 1960. Ilmeisesti nuorta avioparia houkutteli maanviljelijän luonnonläheinen ja itsenäinen ammatti. Näissä mietteissä he hankkivat Järvelän talon tiluksineen Keihäsniemeltä läheltä Pentin kotitaloa. Järvelään Pentti perheineen muutti vuonna 1961, sittemmin talo tunnetaan paremmin Keihäsniemenä. Ensimmäiset eläimet Keihäsniemeen tuotiin taluttamalla kärrypolkua pitkin maantien päästä Tommolankylän suunnalta. Muistitiedon mukaan syksyinen karjankuljetusmatka venähti suunniteltua pidempään ja loppumatka taivallettiin lyhdyn valossa. Keihäsniemellä Pentti teki varsinaisen elämäntyönsä maanviljelijänä. Karjaa hoidettiin ja peltoja viljeltiin yksinkertaisin menetelmin luonnon ehdoilla. Rakennuksissa riitti monenlaista kohenneltavaa eikä työtunteja laskettu. Pentin työpäivät tilan töissä ja erilaisissa sivuansioissa venähtivät monesti iltamyöhään. Aluksi Keihäsniemelle ei ollut kärrypolkua kummempaa tietä, ”sulan veen” aikaan kuljettiin moottoriveneellä, mutta talvisin jää- ja talviteitä pitkin saattoi tilata ”pirssin” vaikka pihaan asti. Maito separoitiin ja lähetettiin tongissa kermana Joutsan Meijeriin.
Uudempi aika alkoi kurkottaa Keihäsniemellekin, kun Luhangan-Sysmän maantie valmistui vuosina 1967–1968. Pian tien valmistumisen jälkeen saatiin sähköt ja samalla helpotusta moniin maatalouden töihin. Petromaksien ja kaasuvalojen aika väistyi. Uuden tien varteen ilmestyivät maitokopit, kermatongat vaihtuivat maitotonkiin ja edelleen tilatankkeihin, maitoauto alkoi liikennöidä lähes päivittäin. Uusi navetta rakennettiin ja asuinrakennusta laajennettiin. Kesäisin Pentillä riitti työsarkaa kesämökkiläisten moninaisten ongelmien ratkomisessa, useimmiten kyseessä oli jokin perämoottoreihin liittyvä mysteeri.
Pentin ja Liisan elämä sai uutta ulottuvuutta kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi vuonna 1991. Näihin aikoihin Pentti rakensi nuoremman polven käyttöön kesämökin Päijänteen rannalle. Lapsenlapsia siunaantui neljä ja heidän ollessa pieniä oli Keihäsniemen raitilla melkoista vilskettä loma-aikoina. Markun asetuttua perheineen muualle Keihäsniemen tilanpidolle ei ollut jatkajaa eikä pienellä tilalla olisi ollut menestyksen eväitä EU-Suomessa. Karjasta ja peltojen viljelystä luovuttiin, mutta Pentti jo ”riittaili” uusia hankkeita. Rantaan nousi toinen saunamökki, ja uudeksi kiinnostuksen kohteeksi tulivat tietokoneet. Näin Keihäsniemenkin tupaan avautuivat näköpuhelut ja internetin rajaton maailma.
Ikävuosien karttuessa Pentin ja Liisan elämänrytmi asettui vähitellen verkkaisempaan tahtiin Pentin toimiessa Liisan omaishoitajana aina vuoden 2018 alkupuolelle saakka. Elämää rytmittivät nuoremman polven vierailut ja päivittäiset puhelinkeskustelut lukuisten tuttavien kanssa.
Varhaiskevään iltamyöhällä 5.4.2018 Pentin matka täällä ajassa päättyi. Kun seuraava aamu sarasti sateisena ja harmaana, Keihäsniemen tupa oli hiljainen. Näin Pentin taival myötä- ja vastamäissä Liisan rinnalla Keihäsniemen tanhuvilla tuli kestäneeksi lähes 60 vuotta.
Penttiä jäivät kaipaamaan puoliso, poika puolisoineen, lapsenlapset, sukulaiset sekä laaja ystävien joukko.
Markku Vahteri
Loading ...
