Luhangassa kuulosteltiin viime torstaina kuntalaisten ajatuksia kestävän kehityksen edistämisestä Päijänteellä ja Unescon biosfääristatuksen hakemisesta Päijänteen alueelle. Kyse oli Päijänne brändiksi -hankkeen järjestämästä keskustelutilaisuudesta, jollaisia on toteutettu Luhangan lisäksi Jämsässä, Vääksyssä, Jyväskylässä ja Lahdessa.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoiman ja Lahden ammattikorkeakoulun osaksi toteuttaman hankkeen pyrkimyksenä on projektipäällikkö Niina Rantakarin (kuvassa seisomassa) mukaan edistää Päijänteen alueen kestävää ja vastuullista toimintaa sekä selvittää edellytyksiä Unescon biosfääristatuksen hakemiseen alueelle.

Rantakari kertoo hanketta toteutettavan muun muassa keskustelujen ja erilaisten biosfäärialuetta koskevien taustaselvitysten muodossa ja hankkeen lopputuotoksena tehdään toimintaluonnos Päijänteelle haettavasta mahdollisesta biosfäärialueesta. Haetaanko biosfääristatusta Unescolta ja jos haetaan, niin mille alueelle tarkalleen, ne asiat ovat alueen toimijoiden itsensä päätettävissä.

Toteutuessaan biosfääristatusta voitaisiin kuitenkin hyödyntää Rantakarin mukaan monin tavoin, esimerkiksi matkailussa tai vaikkapa lähiruoan tuotannossa brändityökaluna.

 

Luhangan tilaisuuteen osallistui parisenkymmentä keskustelijaa, joista osa oli Päijänteen ranta-asukkaita, osa alueen metsänomistajia ja osa muuten aiheesta kiinnostuneita. Keskustelijoita kiinnosti muun muassa se, tuoko biosfääristatus toteutuessaan suojeluvaatimuksia alueelle, miten alueen päätöksenteko etenee ja onko biosfääristatuksesta hyötyä vai haittaa esimerkiksi silloin, kun käydään puukauppaa tarkoiksi tiedettyjen saksalaisten kanssa.

Projektipäällikkö Niina Rantakarin mukaan biosfäärialueessa ei ole kyse suojeluohjelmasta, jonka puitteissa ainakaan Unesco vaatisi alueelle suojelutoimenpiteitä. Jos joku suojelua vaatii, se ei siis ole Rantakarin mukaan Unesco vaan kunta-, maakunta- tai valtiotaso. Juuri vaikuttamismahdollisuuden vuoksi Rantakari pitikin tärkeänä sitä, että kuntien lisäksi ne tahot, joilla on intressejä biosfäärialueeseen – esimerkiksi metsän- ja maanomistajat – lähtisivät mukaan alueen hallintoon.

Mitä biosfäärialueen perustamisen mukanaan tuomiin lisärajoituksiin tulee, niistä ei kuitenkaan ole Rantakarin mukaan löydetty esimerkkejä tehdyistä taustaselvityksistä. Miten ympäristöministeriössä nähdään biosfääri suhteessa suojeluun, sitä Päijänne brändiksi -hankkeen edustajat aikovat tiedustella lähiaikoina ministeriöltä.

 

Unesco ei myöskään anna Niina Rantakarin mukaan valmista mallia biosfäärialueen hallintoon, vaan alueen hallinto on rakennettava itse. Unescon ainoa ehto on Rantakarin mukaan aluekoordinaattorin palkkaaminen biosfäärialueelle. Kun Pohjois-Karjalan ja Saaristomeren alueet aikanaan saivat biosfääristatuksen, ympäristöministeriö järjesti rahoituksen koordinaattoreiden palkkaukseen.

– Tämä rahoitus on ollut mahdollinen 1990-luvulla, mutta ei välttämättä ole toteutettavissa enää, kun ympäristöhallinnon rahoitusta on kokonaisuudessaan vähennetty. Tästä aiomme keskustella tavatessamme ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin, joka vastaa muun muassa Suomen biosfäärialueiden ohjauksesta, kertoo Rantakari.

Rahoitus kuntien on siis mietittävä itse, mutta Rantakarin mukaan esimerkiksi Leader-rahoituksen hakeminen on mahdollista. Millaista lisäarvoa Unescon biosfääristatus toteutuessaan toisi Päijänteen alueelle, se on Rantakarin mukaan siitä kiinni, miten statusta lähdetään käyttämään.

– Käytetäänkö sitä markkinoinnissa näkyvyydessä, käytetäänkö sitä vaikka saattelemaan yhteen tutkijat ja yritykset niin, että siellä lähdetään tekemään innovaatioita? Onko meillä sellaisia ristiriitoja, joita haluttaisiin sen biosfäärin suojissa ratkoa? Kaikki se on mahdollista. Eli tavallaan se konkreettinen tekeminen nousee sieltä, mitä se väki ryhtyy oikeasti tekemään.

Niin luhankalaisten kuin muidenkin keskustelutilaisuuksiin osallistuneiden ajatuksia summataan yhteen lokakuussa järjestettävässä Päijänne-seminaarissa.

 

Biosfäärialue

Unescon Man and the Biosphere -ohjelman tunnustama kestävän kehityksen mallialue, jossa yhdistyvät alueellinen kestävä kehitys, monitieteinen tutkimus ja laaja paikallislähtöinen yhteistoiminta.

Biosfäärialueita maailmassa 669, kaikkiaan 120 maan alueella.

Suomessa kaksi aluetta; Saaristomeren (1994) ja Pohjois-Karjalan biosfäärialueet (1992).

Esimerkiksi Saaristomeren biosfäärialue laajuudeltaan 5.400 neliökilometriä, josta 4.580 neliökilometriä vesialuetta.

Saaristomeren biosfäärialueen ydinalueen muodostaa Saaristomeren kansallispuisto, loppuosa yksityisomistuksessa.

Saaristomeren biosfäärialueella suojellaan saariston lajien ja luontotyyppien monimuotoisuutta, ihmisen kulttuuria ja perinteitä, edistetään saaristoyhdyskunnan kehittymistä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävien periaatteiden mukaan sekä edistetään verkostojen ja työkalujen luomista kestävää kehitystä tukevalle tutkimus-, koulutus- ja neuvontatoiminnalle.

Lähteet: Päijänne brändiksi -hanke, Saaristomeren biosfäärialueen verkkosivut

Tarja Kuikka