Markku Parkkosen toimittaman jutun mukaan kunnallisneuvos Terttu Hentinen on tullut siihen tulokseen, että näin likaista juttua (korvausvaadeasia) ei kehtaa lähettää edes hallinto-oikeuteen. Ymmärrän hyvin hänen mielipiteensä, ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä jutun likaisuudesta. Päätoimittaja Parkkonen on onnistunut omintakeisessa journalismissaan tavalla, jonka perusteella voin kuitenkin vaivatta todeta olevani kunnallisneuvoksen kanssa täysin eri mieltä jutun likaisuuden juurisyistä.

Jutussa Joutsan Seutu näyttäytyy pesulana, jossa lehden hallituksen puheenjohtaja yrittää päätoimittajan ― joka on samalla myös lehden toimitusjohtaja ja yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja ― kanssa pestä käsin kylmällä vedellä aate- ja asiasisarensa röhjääntynyttä kesämekkoa kunnallisneuvoksen arvolle sopivaan kuntoon. Huolimatta siitä, että Terttu Hentisellä on aikalaistensa kertoman mukaan pitkäaikainen, ja asiantuntijoiden mielestä jopa kunnallisneuvoksen arvonimeen oikeuttava, työhistoria muun ohella mustamaalaustyömaiden työnjohtajana, hän ei ole ilmeisesti osannut riittävästi varoa mustan maalin roiskumista mekolleen.

Jo ennen valintaani kiinteistöpäälliköksi useat ihmiset varoittivat minua likaamasta kunnallisneuvoksen mekkoa. Muualla hankkimani, ja kunnallisneuvoksen mielestä vähäisen, virkamieskokemuksen vuoksi en osannut olla varoituksista huolimatta virkamiehenä kuitenkaan joutsalaisittain riittävän varovainen, vaan sotkin itseni Hentisen ja hänen apulaisten mustamaalaamaan seinään. En ymmärtänyt muiden saman kokeneiden tavoin jähmettyä paikoilleni odottamaan maalin kuivumista, vaan liikkeelle lähtiessäni sotkin maalin tahrimilla vaatteillani myös kunnallisneuvoksen mekon. Taisi siinä sotkeutua muutaman muunkin vaatteet. Ja taisi vaatteissani olla sitä eräiden poliitikkojen, mutta myös liikemiesten ynnä muiden vaikuttajien levittämää tuoretta sontaakin, josta toimittaja Jukka Huikko kirjoitti pakinassaan Joutsan Seudussa 15.2.2012. Mutta sonta ja sen haju on tuttu juttu agronomille, eikä vanhojen sontakasojen tonkiminen näyttäisi agronomia yököttävän.

Päätoimittaja Markku Parkkonen toteaa, että jutussa kerrotaan tapahtumasarjasta vain olennaisimmat käänteet. Parkkonen päätoimittajana siis tarkoittaa, että joutsalaisessa journalismissa ainoastaan sillä seikalla mitä mieltä kunnallisneuvos Terttu Hentinen on omassa asiassaan, on jutun kannalta oleellista merkitystä. Siten esimerkiksi sillä seikalla, mitä mieltä minä kunnallisneuvoksen ja hänen asiakumppaneidensa syvästi halveksimana entisenä kunnan viranhaltijana olen tapahtumasarjasta ja sen yhteydessä esitetyistä väitteistä, ei päätoimittaja Parkkosen mielestä ole Joutsan Seudun journalistisen linjan mukaan merkitystä. Hänen mukaansa minulle jutussa esitetyn kritiikin kohteena ei siten ole tarvinnut varata tilaisuutta esittää omaa näkemystäni jo samassa yhteydessä. Olen päätoimittaja Parkkosen kanssa asiasta täysin eri mieltä.

Vaikka joku lukija saattaisi jutun ulkoasun perusteella niin luulla, Parkkonen ei ole tosiasiassa haastatellut kunnallisneuvos Terttu Hentistä juttua varten. Ei tarvitse olla selvännäkijä ymmärtääkseen, että Parkkonen on laatinut jutun suoraan kunnallisneuvos Terttu Hentisen lähettämästä valmiista tekstistä. Parkkonen on tyytynyt ainoastaan lisäämään kappaleisiin ”kunnallisneuvos sanoo” -ilmaisun. Jos Joutsan Seudun tarkoituksena olisi tosiasiassa ollut tiedottaa siitä, onko kunnanhallituksen Hentisen korvausvaadeasiassa tekemä päätös saanut lainvoiman, Parkkosen olisi valitusajan umpeuduttua lähettänyt asiaa koskeva tietopyynnön Hämeenlinnan hallinto-oikeuden kirjaamoon ja julkaissut sieltä saamansa tiedon. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää jutun luettuaan, että jutun julkaisemisella Joutsan Seutu on halunnut edistää pelkästään kunnallisneuvos Terttu Hentisen henkilökohtaisen hyötyyn liittyviä tarkoitusperiä. Tiedonvälitystä koskevien ratkaisujensa perusteella päätoimittaja Parkkonen näyttäisi ajattelevan: ”mikä on kunnallisneuvoksen etu, on myös minun etu”.

Tilaisuuden varaaminen mielipiteeni esittämiseksi samanaikaisesti olisi ollut erityisen tärkeää, jotta kunnallisneuvos Terttu Hentisen jutussa esittämät virheelliset tiedot olisi voitu oikaista samassa yhteydessä. Siten lukijoille olisi voitu välittää oikea tieto muun ohella siitä, että tekemäni tutkintapyynnöt eivät ole voineet olla aiheettomia, koska poliisi suoritti asioissa esitutkinnan ja saattoi asiat syyteharkintaan. Esitutkintalain 3 luvun 3 pykälän 1 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. Päätös syyttämättä jättämisestä 28.5.2014 ei johtunut tutkintapyynnön aiheettomuudesta vaan siitä, että Sisä-Suomen syyttäjäviraston apulaispäällikkö Marika Visakorpi piti kuudesta (6) eri kiirehtimispyynnöstäni piittaamatta juttua niin kauan pöydällään, että epäilty rikos ja sitä koskeva syyteoikeus ehti vanhentua 4.5.2014. Vasta epäillyn rikoksen mentyä vanhaksi Visakorpi, Sisä-Suomen syyttäjänviraston apulaispäällikön ominaisuudessa, jakoi jutun ratkaistavaksi syyttäjänvirastoon tulleelle uudelle kihlakunnansyyttäjälle. Päätöksen syyttämättä jättämisestä tehnyt kihlakunnansyyttäjä toteaa tapahtuma- ja päätöstietoina sekä perusteluinaan seuraavaa:

Hentisen on epäilty halventaneen Keskistä siten, että hän olisi nimennyt Keskisen syyllistyneen rikokseen poliisin virkaa hoitaessaan, väittänyt Keskisen antaneen vääriä tietoja työhistoriastaan, toimineen sopimattomasti yksityis- ja työelämässään sekä aiheuttanut toimillaan teknisen osaston henkilöstön joutumista sairaslomalle.

Jätän syytteen nostamatta, koska epäillyn rikoksen syyteoikeus on vanhentunut.

Totean, että tämä rikosasia on jaettu allekirjoittaneelle syyttäjälle ratkaistavaksi 13.5.2014, jolloin rikos on ollut jo vanhentunut.

Syyte ei siten ole jäänyt nostamatta sen vuoksi, että tekemäni tutkintapyyntö olisi ollut aiheeton, vaan siksi, että Sisä-Suomen syyttäjänviraston apulaispäällikkö Marika Visakorpi huomautuksistani piittaamatta laiminlöi velvollisuutensa huolehtia syyteharkinnan asianmukaisuudesta.

Jostain syystä Visakorpi ja tutkinnanjohtaja olivat minua kuulematta päättäneet, ettei esitutkintaa suoriteta epäiltynä virkarikosasiana, vaikka Hentinen oli esittänyt tutkintapyynnön kohteena olevat väitteensä useaan kertaan luottamustehtävää hoitaessaan kunnanhallituksessa. Tästä syystä jouduin tekemään poliisille uuden tutkintapyynnön. Marika Visakorpi oma-aloitteisesti hakeutui tämänkin jutun nimetyksi kihlakunnansyyttäjäksi, vaikka olin henkilökohtaisesti ilmoittanut Visakorvelle menettäneeni luottamuksen hänen puolueettomuutensa aiemman, syyteoikeuden vanhentumiseen johtaneen laiminlyönnin vuoksi. Johtavalle kihlakunnansyyttäjälle tekemäni kantelun johdosta jutulle nimettiin uusi, mutta kuitenkin Visakorven alaisuudessa toimiva, syyttäjä. Esitutkinnan jälkeen poliisi siirsi jutun uuteen syyteharkintaan loppuvuodesta 2014. Syyttäjänvirastossa jutulle ei useista kiirehtimispyynnöistäni huolimatta tapahtunut tälläkään kertaa yli vuoteen mitään. Alkuvuodesta 2016 näytti siltä, että syyteoikeus ennättää vanhentua myös epäiltyjen virkarikosten (vanhenemisaika 5 vuotta) osalta. Tästä syystä jouduin tekemään kihlakunnansyyttäjän menettelystä kantelun Valtakunnansyyttäjänvirastolle, joka lähetti asian selvittämiseksi lausuntopyynnön Sisä-Suomen syyttäjänvirastolle. Välittömästi lausuntopyynnön saavuttua kihlakunnansyyttäjä teki päätöksen syyttämättä jättämisestä 29.1.2016.

Perusteluissaan kihlakunnansyyttäjä katsoi, että minä en ole kyennyt yksilöimään riittävän tarkasti, missä kunnanhallituksen kokouksissa (ts. päivämäärä ja kellonaika) Hentinen oli esittänyt minua koskevat väitteensä. Näin siis siitäkin huolimatta, että lausumissaan ja kirjoituksissaan Hentinen on kertonut esittäneensä minua koskevat väitteensä nimenomaan kunnanhallituksen kokouksissa, joista Hentisen lausuman mukaan ne ovat vuotaneet ulkopuolisten ja Keskisen tietoon (esimerkiksi JS 19.9.2012, Puheenvuoro-palsta, kunnallisneuvos Terttu Hentisen kirjoitus). Päätöstä syyttämättä jättämisestä mainitulla perusteella on pidettävä kritiikille alttiina eritoten siksi, että kunnanhallitus oli Hentisen väitteiden johdosta määrännyt kunnanjohtaja Harri Nissisen soittamaan entiselle esimiehelleni, poliisipäällikkö Harri Kankaalle ja selvittämään, minkä rikoksen takia minut oli irtisanottu poliisin virasta. Kyseisen Hentisen väitteen ”joku” oli välittänyt edelleen myös oikaisuvaatimuksen tehneen Marko Pynnösen tietoon. Myös Pynnönen katsoi asiakseen soittaa Nissisen tavoin poliisipäällikkö Kankaalle. Poliisipäällikkö Kangas ilmoitti Nissiselle ja Pynnöselle, että irtisanomisestani esitetyt väitteet ovat kaikilta osin perättömiä. Tämä ei tyydyttänyt Pynnöstä, vaan hän lähetti Sysmän kunnan virkasähköpostista poliisipäällikkö Kankaalle kirjallisen kysymyksen irtisanomiseni syistä. Minulle välittämänsä tiedon mukaan Kangas oli vastannut kirjallisesti Pynnöselle, ettei hänellä ole lisättävää aiemmin puhelinkeskustelussa mainitsemaansa. Kun huomioidaan Pynnösen aikaisempi työhistoria ennen Sysmän kuntaa sekä hänen koulutustaustaansa liittyvät kysymykset, minulle jää epäselväksi, mitkä tarkoitusperät Pynnösellä on ollut ja kenen asiaa hän on pyrkinyt tosiasiassa toiminnallaan edistämään.

Kun Hentisen väite irtisanomisestani rikoksen johdosta oli osoitettu valheelliseksi, Hentinen esitti valheellisen väitteen, että minä olisin väärentänyt tutkinto- ja työtodistukseni. Kunnanjohtaja Nissinen määräsi teknisen johtajan selvittämään Hentisen väitteiden todenperäisyyttä. Myös Hentisen uudet väitteet osoittautuivat teknisen johtajan tekemässä selvityksessä totuudenvastaisiksi.

Mustamaalatakseen minua Hentinen ryhtyi myös levittämään väitettä, että minä olisin toiminnallani aiheuttanut teknisen osaton henkilöstön joutumista sairauslomalle. Kunnanjohtaja Nissinen määräsi minut puhutteluunsa Hentisen väitteiden johdosta. Nissinen ei kyennyt kuitenkaan puhuttelussa yksilöimään mitään yksilöityä perustetta Hentisen väitteelle. Puhuttelussa kunnanjohtaja Nissinen kertoi minulle lisäksi Hentisen väitteistä, jotka koskivat lähes 20 vuotta aiemmin tapahtuneiksi väitettyjä, yksityisyyden suojan piirin kuuluvia tietoja, joita lain mukaan ei saa käsitellä edes työntekijän suostumuksella millään tavoin työpaikalla. Kunnanjohtaja Nissisen johdolla mainittuja, muun muassa perhe-elämääni koskevia, salassa pidettäviä tietoja käsiteltiin kunnan ja Yrittäjäyhdistyksen palavereissa.

Päätöksessään syyttämättä jättämisestä 29.1.2016 (johon Hentinen Joutsan seudussa viittaa) kihlakunnansyyttäjä toteaa, että henkilötodistelun avulla on sinänsä voitu osoittaa, että Hentinen on luottamustoimen ulkopuolella menetellyt lausumiensa puolesta paljolti epäasiallisesti Keskistä kohtaan, mutta tältä osin ei ole kyse tahallisesta virkarikoksesta.

Minä en näe rikoksen tekomuotojen osalta eroa sen suhteen, kummalla puolella kunnanhallituksen kokoushuoneen ovea rikoslain 40 luvun 11 §:n tarkoittama virkamies kertoo asianosaista koskevat valheelliset tiedot muille päätöksentekoon osallistuville. Sillä seikalla, missä Hentinen kertoi valheelliset tietonsa minusta muille kunnanhallituksen päätöksentekoon osallistuneille, ei pitäisi olla merkitystä, koska Hentisen toiminnan tarkoituksena oli joka tapauksessa vaikuttaa siihen, millaisia minua koskevia päätöksiä kunnanhallitus teki, ja että virkasuhteeni Joutsan kunnassa päättyisi.

Kuten aiemmin edellä totesin, epäillyn teon tavallisen tekomuodon osalta (josta siis Hentisen toiminnassa kihlakunnansyyttäjän päätöksen 29.1.2016 mukaan oli ollut kyse) syyteoikeus oli vanhentunut jo 4.5.2014.

Joutsan Seudun lukijat ovat uskoakseni hyvin perillä siitä, millä tavoin valtuutettu Niilo Peltonen on toiminut kunnallisneuvos Hentisen ja minun välisessä asiassa, ja mitä mielipiteitä hän on esittänyt kunnanhallituksessa ja lehdessä. Samaan aikaan Peltonen on toiminut ylikonstaapelina Sisä-Suomen poliisilaitoksella, jonka tehtävänä on ollut selvittää, onko Peltosen erittäin hyvä ystävä ja aatesisar, kunnallisneuvos Terttu Hentinen syyllistynyt rikokseen esittäessään minusta valheellisia ja halventavia tietoja. Molemmat esitutkinnat suoritti Peltosen työkaverina toiminut ylikonstaapeli. Samaan aikaan, kun Peltosen työkaveri yritti esitutkinnassa selvittää tapahtumia, Peltonen ja Hentinen julkaisivat Joutsan Seudussa 27.2.2013 perättäin olevat, lähes koko sivun täyttävät yleisönosastokirjoitukset. Hentisen kirjoituksen otsikkona oli Kuka maksaa virkamiesten virheet?. Peltosen kirjoituksen otsikkona oli Terttu Hentisen vaatimukset oikeutettuja. Kirjoituksessaan Peltonen toteaa muun ohella: Tämän seurauksena alkoi Esko Keskinen perusteettomasti syyttämään Terttu Hentistä työpaikkakiusaamisesta. (…) Valmistunut lakimiehen kirjallinen vastine selkeytti tilannetta ja osoitti Hentisen syyttömyyden luottamushenkilötoiminnassa. (…) Tässä asiassa ei Hentistä vastaan esitettyjä syytöksiä ei ole missään vaiheessa näytetty toteen. Asiat ovat ennemminkin kääntyneet päälaelleen ja osoittavat Terttu Hentisen olleen oikeassa.

Peltosen kirjoitusta ja sen merkitystä arvioitaessa on huomioitava, että kirjoituksessaan ylikonstaapeli Peltonen esittää tiedotusvälineissä kannanoton keskeneräisessä esitutkinnassa olevaan rikosasiaan. Ilman lakiin perustuvaa oikeutta Peltonen esittää sekä poliisiviranomaisen että kunnan viranomaisen edustajana tiedotusvälineessä varman tiedon, että Terttu Hentinen on syytön. Näin siis siitä huolimatta, että syyteharkinta asiassa valmistui vasta yli vuotta myöhemmin, 28.5.2014. Kenenkään on aivan turha väittää, ettei Peltosen kirjoituksen tarkoituksena ole ollut vaikuttaa esitutkinnan suorittamiseen ja siten siihen, mitä esimerkiksi esitutkinnassa kuultavat ihmiset Terttu Hentisen toiminnasta todistajan ominaisuudessa kertovat. Jokainen poliisimies ymmärtää, ettei hänellä ole oikeutta ottaa kantaa keskeneräisessä esitutkinnassa olevaan asiaan ja siihen liittyviin syylliskysymyksiin tai tutkinnan mahdolliseen lopputulokseen, saati julkaista kantaansa koskevaa mielipidettä tiedotusvälineissä. Ihan oma lukunsa on lisäksi se tosiseikka, että Peltosella on ollut mahdollisuus kenenkään estämättä esittää ylikonstaapelin virkaa hoitaessaan mielipiteitään jutun tutkijana ja tutkinnanjohtajina toimineille työkaverilleen ja pyrkiä siten vaikuttamaan esitutkinnan suorittamiseen. Kun laista piittaamatta Peltonen on kehdannut poliisimiehenä julkaista tutkintapyyntöä koskevan mielipiteensä paikallislehdessä yhdessä kunnallisneuvos Terttu Hentisen kirjoituksen kanssa keskeneräisen ja salassa pidettävän esitutkinnan aikana, on epäuskottavaa, ettei hän olisi kehdannut esittää asiaa koskevia mielipiteitään myös tutkinnasta vastanneille työkavereilleen Sisä-Suomen poliisilaitoksessa ja juuri siten kuin Terttu Hentinen asiakumppaneineen oli häntä ohjeistanut tekemään (ts. samalla tavalla kuin yleisökirjoituksen osalta oli menetelty).

Juttuun nimetty kihlakunnansyyttäjä Marika Visakorpi toimi esitutkinnan ja syyteharkinnan aikaan valtuutettuna Jyväskylässä sekä Kristillisdemokraattien Keski-Suomen piirihallituksen varapuheenjohtajana. Visakorpi siis istui samaan aikaan piirihallituksessa samassa pöydässä Joutsan kunnanhallituksen jäsenen kanssa. Samaan aikaan Visakorpi tiesi asettuvansa vuoden 2015 eduskuntavaalien ehdokkaaksi, ja hän suunnitteli muun ohella Joutsaan suuntautuvan vaalikiertueensa ohjelmaa. En voi olla pohtimatta sitä, millä tavoin edellä mainitut tosiseikat ovat voineet olla vaikuttamassa siihen, että Visakorpi antoi syyteoikeuden vanhentua sekä siihen, miten asia myöhemmin uudessa syyteharkinnassa ratkaistiin.

Sanonnan mukaan päättäjät ja virkamiehet ovat sellaisia kuin kuntalaiset ja kansalaiset ansaitsevat. Juuri siksi myös kunnallisneuvos Terttu Hentinen aikanaan sekä Niilo Peltonen ja muutama muu yhtä noheva on valittu päättämään joutsalaisten yhteisistä asioista. Samasta syystä joutsalaisilla on kunnanjohtajana Harri Nissinen, joka ainakin eräiden muiden kuntien kunnanjohtajavalintoja koskevien uutisten perusteella vaikuttaisi olevan niin sanotussa eläkevirassa. Ja miksipä ei olisi, sillä Nissisen itsensä kertoman mukaan juuri valtuutettu Terttu Hentinen oli virkavaalin jälkeen kehottanut Nissistä muistamaan, kenen äänillä hänet valittiin syyskuussa 2004 kunnanjohtajaksi. Luultavasti Nissinen epäili muistinsa toimivuutta. Siksi hän ryhtyi varmuuden vuoksi pian virkaansa tulon jälkeen salaisen puuhamiehen ominaisuudessa ja asianosaisen itsensä tarkassa ohjauksessa valmistelemaan kunnan hallintosäännössä määrättyjä menettelytapoja vältellen kunnallisneuvoksen arvonimen hakemista Terttu Hentiselle. Nissisen aherrus ei ollut turhaa, sillä jo loppuvuodesta 2006 tasavallan presidentti myönsi Terttu Hentiselle kunnallisneuvoksen arvonimen.

Kuten Raija Rissanen 19.4.2018 Joutsan Seudun Keskustelukanavalla ansiokkaasti ja ilmeisen asiantuntevasti kirjoittaa, kunnallisneuvoksen arvonimi ei todellakaan irtoa pelkällä rahalla. Rissasen mukaan siihen vaaditaan pitkäaikainen ja ansiokas toiminta kunnassa ja maakunnassa. Joitakin ihmisiä vaikuttaisi kuitenkin kiinnostavan tietää, missä Joutsan kunnan toimielimessä arvonimen hakemisesta ja perusteluista päätettiin ja kuinka paljon kunnan maksama osuus oli arvonimen kokonaishinnasta.

Lopuksi totean, että Joutsan Seutu ei ole juttua tehdessään ja julkaistessaan noudattanut Journalistin ohjeita eikä siten myöskään noudattanut hyvälle journalismille asetettuja vaatimuksia. Päätoimittaja Parkkosen toimittaman jutun perusteella on myös aiheellista pohtia, missä kohdassa tekstiä Joutsan Seudun viimeistä edellisellä sivulla käyttämä ilmaisu: Joutsan, Leivonmäen ja Luhangan puolueeton paikallislehti, toteutuu. Jos päätoimittaja Parkkonen on vielä kirjoitukseni jälkeenkin edelleen eri mieltä kanssani siitä, onko Joutsan Seutu noudattanut jutussaan Journalistin ohjeita, voimme kaiketi yhdessä kysyä Julkisen sanan neuvoston mielipidettä erimielisyytemme ratkaisemiseksi.

Tertulle totean, että minä sitoudun ostamaan sinulle itse valitsemasi uuden mekon itse valitsemastasi joutsalaisesta vaateliikkeestä röhjäämäni mekon tilalle. Mielelläni ostan samalla kertaa myös 5 ensimmäiselle Tertun apulaiseksi ilmoittautuvalle samanlaisen mekon. Tertun miespuolisille apureille en voi ostaa mekkoa ilman heidän nimenomaista kirjallista suostumustaan, koska Kinnulasta kantautuneiden tietojen mukaan se saattaisi vielä nykyäänkin olevan jostain syystä kiellettyä ilman lahjan saajan lupaa. Kävisikö vaikkapa joku kiva kesäinen solmio mekon sijaan?

Aurinkoista tulevaa kesää joutsalaisille toivottaen

Esko Keskinen

Joutsan kunnan jäsen

 

Oheinen kirjoitus julkaistaan pituudestaan huolimatta poikkeuksellisesti lyhentämättömänä, koska kirjoitus on suurelta osin vastausta Joutsan Seudussa olleeseen artikkeliin. Pääsääntöisesti Puheenvuoro-palstan kirjoitusten ohjeellinen maksimipituus on edelleen 4.000 merkkiä välilyönteineen.

Markku Parkkonen

päätoimittaja