Rehevä. Pitkä miellyttävä jälkimaku. Makea. Hapahko. Maku miellyttävä. Väri puhdas. Raikas. ”Pönttö pörisee”, luonnehti raati voittajajuomaa lauantaina ratkotuissa sahdinvalmistuksen SM-kisoissa Luhangassa. Voittajaksi raati valitsi jämijärveläisen Kauko Kuusikon tekemän sahdin.
Uuden sahtimestarin mukaan sahdinvalmistus on tarkkaa hommaa puhtauden ja aromikkuuden saavuttamiseksi. Erinomaisen sahdin salaisuus kun piilee juuri puhtaudessa.
– Sahtia pystyy tekemään jokainen, mutta puhtaus on eri asia, hän totesi.
Sahdinteossa yksi pahimmista virheistä on Kauko Kuusikon mukaan myös hoppu.
– Sahdinteossa täytyy olla läsnä koko ajan ja seurata esimerkiksi lämpötilaa. Käymisvaihe on kaikista tärkein. Siitä tulee se pehmeys. Minulla on joitakin valmistussalaisuuksia, mutta niistä en kerro, jotta voitan ensi vuonnakin, totesi Kuusikko naureskellen.
Sahtimestari itse pitää siitä, että sahti on hieman makeaa ja mieluummin hieman sakeaa. Hän ei siis pidä harvasta sahdista, josta vanhat jousalaiset sanoisivat, että o vespaekka ollu liijal lähellä.
– Hyvä sahti on hiukan venyvää, sen täytyy jäädä vähän huuliin kiinni ja täytyy sen mennä vähän päähänkin, kertoi Kuusikko.
Suomen mestaruudesta mitteli tänä vuonna 32 sahdintekijää, kukin oman pitäjänsä alkukarsinnoissa voittajaksi selviytynyt. Palkinnoksi voittaja sai tuohihatun, viisi säkkiä sahtimallasta ja kiinnityksen kiertopalkintoon, sahtihaarikkaan.

Joutsalainen Pasi Olkkonen tuli SM-kisassa toiseksi. Sijoitus on tähän mennessä paras. Menestykseen siivitti ainakin taktinen silmä, sillä Olkkonen kertoo säätäneensä sahtiaan tummemmaksi erityisesti kisoja varten.
– Itä-Hämeessä on perinteisesti valmistettu vaaleita sahteja, mutta tummempi sahti on eri sahtipitäjistä koostuvan tuomariston makuun. Ero muihin tummiin sahteihin on kuitenkin siinä, etten käytä ruista lainkaan, hän analysoi.
Olkkoselle mieleinen sahti on maultaan leppeä, nuori sahti, joka nautitaan kylmänä saunan jälkeen.
– Sahtia juodessa tulee hyvä olo ja kestää pirteänä pitkään. Se on puhdas luonnontuote, jonka valmistus on aitoa käsityötä, hän totesi.

Tummaa tai vaaleaa, muttei mitään jälkikaljaa tai nenätippua.
– Sahtia on yhtä monenlaista kuin on miestäkin. Kaikissa on oma vivahteensa, muistuttaa Antti Kotimäki.
Jokaisella valmistajalla on myös oma makunsa, toiset pitävät makeammasta ja toiset sakeammasta, ja jokainen keitos, prykikin, maistuu erilaiselta.
Antti Kotimäki kehuu sahtien keskimääräisen tason nousseen.
– Sahdeissa ei enää ole niin suuria eroja kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Värissäkin on tapahtunut tasoittumista. Vaaleisiin sahteihin on tullut tummuutta lisää, hän toteaa.
Joutsaa tuomaristossa edustanut Hannu Piira yhtyi Kotimäen sanoihin pieni pettymys äänessään.
– Kaikki olivat hyviä, nautittavia sahteja, mutta mikään sahti ei erityisesti korostunut. Ehkä joku perinteinen aromi sahdeista puuttui, Piira miettii.
– Moniin sahteihin ei ollut laitettu ruista ja sen kyllä huomasi. Rukiista jälkimakua ei tullut. Ruis oli korvattu jollakin muulla. Jotkut sahdit maistuivat ensin vedeltä, mutta jälkimaku oli hyvin vahva. Yksi sahti sai aikaan sellaisen tunteen kuin kielenkärkeä olisi pistelty. Olisiko siinä ollut liikaa katajaa? aprikoi Piira.
Sahdista voi aistia monia makuja. Luhankaa tuomaristossa edustanut Pertti Seimola löysi yhdestä sahdista banaaninmaun.
Voiko 32 sahtinäytteen maistelussa enää havaita kilpajuomien erot? Tarvitaanko väliin kahvinpapuja, kuten viininmaistelussa?
– Vesi ja vaalean leivän palaset tulevat apuun. Ne puhdistavat makunystyröitä maistelun ja kulausten välillä yllättävän hyvin, Pertti Seimola toteaa.

SM-kisat olivat järjestyksessään 16. Vuosittaisen kilpailun yhtenä tavoitteena on vanhan tapakulttuurin sekä valmistusperinteen säilyttäminen. Kilpailun suojelijan, TELA:n johtajan Eero Lankian mukaan Suomen mestaruuskilpailut ovat omiaan vahvistamaan tätä perinnettä.

LUE LISÄÄ VIIKON 32 JOUTSAN SEUDUSTA